Insinöörit kuntoon: Olet mitä syöt

Projekti etenee, vaikka ei sitä ulkopuolinen päälle päin taida juuri huomata. Eipä juuri itsekään. Mieli on kyllä kotvan verran kevyempi, mutta vaa´an viisari liikkuu harmistuttavan hitaasti. Mutta toisaalta, mihin tässä niin kauhea kiire on, valmiissa maailmassa.

Keskiviikon yhteisissä treeneissä olen alkanut löytää sieltä täältä raamikasta kehoani lihaksia, joiden olemassaoloa en ole tiennyt tai sitten ne ovat vuosien varrella päässeet unohtumaan. Etenkin vatsan ja selän lihakset ovat ilmaisseet itseään hieman vastenmielisellä tavalla. Ovat olleet loppuviikosta pari päivää kiusallisen hellinä siis.

Mutta ei insinöörien kuntokuuri pelkästään raihnaisen ja ylipainoisen ruumiin kuristusta ole. Meidät on johdatettu tiedon lähteille, eikä omasta mielestäni yhtään liian aikaisin. On puhuttu ravinnosta, sen määrästä ja laadusta.

Saimme muun muassa tehtäväksi pitää kolmen päivän ajan ruokapäiväkirjaa eli kirjata ylös jokainen muru ja vesitilkka, jonka suuhumme laitamme. Kun päivät olivat pulkassa, päätin jatkaa kirjanpitoa viikon täyteen. Kokonaiskuva oli nimittäin kolmen päivän jälkeen vielä aavistuksen hämärä.

Viikossa syntyi erinäisiä, tärkeitä huomioita. Juon kahvia aivan tolkuttomia määriä. Ruokailujen välit venyvät lähes päivittäin liian pitkiksi. Hedelmiä syön liian vähän. Kun työpäivän ruokahetkiä on laiminlyöty, houkutus illalla tapahtuvaan jääkaapilla käymiseen kasvaa ylivoimaiseksi. Vettäkin saisi kaataa kurkkuun tuntuvasti enemmän.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Mielestäni syön päivittäin kelpo aamiaisen. Marjojakin kuluu, kiitos kesällä hankittujen mustikoiden, mansikoiden ja vadelmien. Lounaskin tuli syötyä joka päivä.

Lupauksiakin on annettu, lähinnä itselle. Totuuden nimessä on sanottava, että se ei vielä paljon kerro. Niin on tehty ennekin, kymmeniä kertoja, pääosin huonolla menestyksellä. Jospa nyt lupauksia ei olisi tehty rikottavaksi.

Olen alkanut lukea kaupassa ruuan tuoteselosteita. Vaihtanut leivän terveellisempään, vähentänyt kovaa rasvaa, ostanut enemmän hedelmiä ja niin edelleen. Valoa kohti, valoa kohti.

Mitä liikuntaan tulee, onneksi on kevät. Saimme ohjaajilta ohjeet ja aikataulut viikoittaisille kävelylenkeille. Määrien saavuttaminen ei tuota tuskaa. Meikäläinen viihtyy tunnetusti golfkentällä, ja siellä niitä kilometrejä tulee mittariin helposti yli tavoitteiden.

Ja niitä hemmetin kalorejakin kuluu, kun malttaa olla juomatta kierroksen aikana ja sen jälkeen sitä iänikuista olutta. Grillimakkaroista puhumattakaan.

Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö

css.php