Jos öljytankkeri joutuu onnettomuuteen

Suuri öljyonnettomuus Suomenlahdella on jopa todennäköinen. Öljyä pystytään poistamaan merestä koneellisesti, mutta mikäli se rantautuu maihin, apuun tarvitaan paljon vapaaehtoisia lapiotöihin.

Ympäristöasiantuntija Heli Haapasaari Rajavartiolaitoksen Meriturvallisuus- ja meripelastusyksiköstä pelkää, että suuri öljyonnettomuus Suomenlahdella on vain ajan kysymys.

Ympäristöasiantuntija Heli Haapasaari. Kuva Mattias Lindholm.

– Riski on hyvin suuri. Suomenlahdella kulkee noin 20 öljytankkeria päivässä, ja lisäksi alueella on paljon muuta laivaliikennettä.

Yksi hyvin riskialtis paikka on merialue Helsingistä etelään, missä Helsingin ja Tallinnan väliä kulkevat matkustajalautat sekä itä-länsi-suunnassa kulkevat tankkerit kohtaavat.

– Pahimpia skenaarioita on se, että joudumme evakuoimaan matkustajalautasta suuren määrän ihmisiä ja samaan aikaan käsissämme on suuri öljyntorjuntaoperaatio.

Tankkeriliikenne alueella kasvoi huomattavasti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tällöin itänaapurimme siirsi öljykuljetuksiaan kulkemaan Baltian maiden sijasta Suomenlahden pohjukassa sijaitsevan Koiviston eli Primorskin öljysataman kautta. Lisäksi öljytankkereita liikennöi Suomenlahdella muun muassa Nesteen Sköldvikiin sekä Tallinnaan.

VTS seuraa laivojen liikkeitä

Suuren öljyonnettomuuden ehkäisemiseksi pyritään luonnollisesti tekemään kaikki mahdollinen.

Valtion liikelaitos VTS – Vessel Trafic Service – seuraa reaaliaikaisesti meriliikennettä. VTS:n valvojat ovat esimerkiksi välittömästi yhteydessä laivoihin, jos ne poikkeavat väylältään.

Itämeren suojelusopimus velvoittaa myös kaikki Itämeren maat tekemään öljyvuotojen lentovalvontaa.

Dornier. Kuva Katsuhiko Togunaka.

Suomen rajavartiolaitoksella on käytössään muun muassa kaksi Dornier 228-lentokonetta, joiden laitteistot pystyvät havaitsemaan meressä kelluvan öljyn myös pimeällä ja sateella.

– Dorniereissa on esimerkiksi SLAR-tutka, joka huomaa, jos meren pinnassa on öljyisiä alueita, jotka eivät aaltoile normaaliin tapaan. Tutkan signaali siroaa tällaisessa tyynessä kohdassa eikä palaa takaisin Dornierin antenneihin.

Öljyharjat valmiina

Suomessa on 18 laivaluokan alusta, joilla on valmius öljynpoistoon vedestä. Laivoja on muun muassa Rajavartiolaitoksella, merivoimilla sekä väylienhoidosta vastaavalla Meritaito Oy:lla. Näiden lisäksi öljyntorjuntavalmius on myös parilla saariston yhteysaluksella.

WWF. Kuva Markus Dernjatin.

Kaikissa laivoissa käytetään samanlaista tekniikkaa:

– Aluksen kummassakin kyljessä on luukut, joista voi vetää esiin öljypuomin, jolloin aluksen öljynkeräysleveys on tyypillisesti 20-45 metriä. Puomin toinen pää kiinnitetään kannatinpalkkiin. Kun alus liikkuu eteenpäin, niin puomirakenne ohjaa öljyn aluksen sisälle öljynkeräysharjaan. Öljy tarttuu harjaan ja kun harjaa sitten painetaan metallista kampaa vasten, öljy valuu keräystankkiin.

Maailmalla käytetään myös kemikaaleja

Laivoihin sisäänrakennetun keräysjärjestelmän lisäksi öljynkeräyksessä voidaan käyttää myös samalla periaatteella toimivia itsenäisiä ja pienempiä keräysyksikköjä, skimmereitä. Nämä kelluvat meressä vapaasti.

Maailmalla öljyntorjunnassa käytetään lisäksi esimerkiksi kemikaaleja, jotka rikkovat öljyn pieniksi pisaroiksi niin, että se sekoittuu meriveteen. Öljy ei tällöin tietenkään poistu merestä, mutta öljylautat eivät pääse likaamaan esimerkiksi rantoja tai merilintuja.

– Meillä torjuntakemikaaleja ei käytetä. Pieni, matala ja vähäsuolainen Itämeri on jo valmiiksi maailman saastunein meri, joten ykkösvaihtona on kerätä öljy pois.

Venekalusto apuun ennen rantoja

Mikäli öljy etenee avomereltä saaristoon, niin apuun tulevat pelastuslaitosten veneet, öljypuomit ja harjauslaitteet.

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen henkilöstöä laskemassa avomeripuomia Isosaaren laiturilta. Kuva Jouko Pirttijärvi.

– Ideana on ennen kaikkea estää, että öljy ei leviäisi ympäriinsä rannoille, vaan ohjata sitä paikkoihin, josta keruuta voidaan tehdä hallitusti ja keskitetysti.

Jos öljy pääsee rannoille, niin sitä pystytään keräämään vain käsin. Apuvälineinä ovat muun muassa lapiot ja ämpärit – sekä kivikoissa jo toimivuutensa osoittaneet pienet kukkalapiot ja harjat.

WWF. Kuva Markus Dernjatin.

Viranomaisten apuna ja heidän johdollaan voivat toimia tällöin myös esimerkiksi WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot.

Pelastuslaitoksella on käytössään myös kolme konttia, joissa on varusteet ja fasiliteetit merilintujen pesua varten. Toiminta tapahtuu eläinlääkärin ja lintujen käsittelyyn tottuneiden linturengastajien johdolla.

WWF. Kuva Markus Dernjatin.

Suunnitelmat kylkitörmäyksen varalle

Haapasaari kertoo, että yksi laiva saa hyvissä olosuhteissa kerättyä tunnissa noin 80-120 kuutiota öljyä.

– Suomen öljyntorjuntakalusto on mitoitettu kylkitörmäykseen, missä laiva törmää tankkerin kahden tankin väliin. Laskelmien mukaan Suomenlahdella joutuisi tällöin mereen jopa 30 000 tonnia öljyä. Saaristomerellä, missä liikennöi pienempiä tankkereita, öljyvuoto olisi 20 000 ja Pohjanlahdella 5000 tonnia. Tilanne tulisi saada hallintaan omalla ja naapurimaiden kalustolla kolmen päivän kuluessa.

Haapasaaren mukaan tilanteeseen, missä tankkerin koko lasti, 150 000 tonnia öljyä, valuisi mereen ei ole taloudellisesti mahdollista varautua.

– Mutta tietenkin suuronnettomuudessa pyydettäisiin apua myös naapurimailta. Se voi helpottaa ainakin vähän tilannetta.

Sää asettaa haasteita

Haasteita voi asettaa kuitenkin esimerkiksi sää. Laivojen öljynkeruujärjestelmä ei esimerkiksi pysty toimimaan kovassa aallokossa. Öljyntorjunta on vaikeaa myös pimeässä, mikäli alukselta ei nähdä. missä öljyä on.

– Tällöin apuna voidaan yrittää käyttää kuitenkin öljyhavaintotutkia, samantyyppisiä kuin Dornierissa ja varmistaa tulokset vielä lämpökameroilla.

Hyvissäkin olosuhteissa öljyn näkeminen voi olla vaikeaa, kun öljyä on jossakin paikassa ohuelti, toisaalla enemmän.

Sääolosuhteiden ja pimeyden lisäksi haasteita öljyntorjuntaan tuo myös jää. Kuva on otettu Viron rannikolle uponneen Runner 4 -aluksen öljyntorjuntatehtävässä. Kuva Rajavartiolaitos.

– EU:n Meriturvallisuusvirastossa (EMSA) on käynnissä hanke, jolla pyritään siihen, että EMSA:n valmiudessa olevat öljyntorjunta-alukset varustettaisiin droneilla, jotka auttaisivat öljyn havainnoimisessa, Heli Haapasaari kertoo.

Mukaan öljyntorjuntatyöhön?

Viranomaisten tukena toimiviin WWF:n öljyntorjuntajoukkoihin voi liittyä vapaaehtoiseksi kuka tahansa 18–69-vuotias terve henkilö. WWF järjestää myös aiheeseen liittyvää koulutusta, muun muassa rantaöljyntorjunnan peruskursseja. Lisätietoja: wwf.fi/oljyntorjuntajoukot

Teksti: Matti Välimäki

Artikkelikuva: Merivoimien Louhi käytti harjoituksessa skimmeriä öljynpoistamiseksi puomituksesta. Taustalla Rajavartiolaitoksen Turva. Kuva Panu Hänninen.

css.php