Purjelentoa ja puhelintekniikkaa

Insinööri Raimo Huoviala (s. 1943) aloitti puhelintekniikan opinnot vuonna 1964 Helsingin Teknillisessä koulussa. Seuraavana vuonna hän siirtyi Helsingin teknilliseen oppilaitokseen (0-222-4), jossa insinöörin opinnot jatkuivat kevääseen 1969.

– Olin aloittanut puhelinhommat nuorena työntekijänä Rovaniemellä Posti- ja telelaitoksen palveluksessa. Olin aluksi linjatyökunnassa ja myöhemmin tein erilaisia asentajan tehtäviä neljän vuoden ajan ennen sotaväkeä. Armeijan Viestikomppaniassa toimin asentaja-aliupseerina liki samanlaisissa hommissa kuin siviilissä, kertoo Raimo Huoviala.

1960-luvulla puhelintekniikan opettajat olivat tuntiopettajia silloin vielä kehittyvästä ”puhelinmaailmasta”. Opettajia tuli Posti- ja lennätinlaitoksesta, HPY:stä ja teollisuudesta.

– Opettajista Uuno Nurmi oli mahtava pedagogi ja karismaattinen kasvattaja. Hän kutsui minut assistentikseen Fysiikan laboratorioon ja tein sitä hommaa kolmen lukuvuoden ajan. Se oli mahtava vetoapu opiskelijan talouden hallinnassa. Tuohon aikaan opintotuen tai opintolainojen mahdollisuuksia ei ollut, kertoo Raimo Huoviala.

– Opiskelijaporukka oli melko kiinteä ja kaikki kävivät tunnollisesti koulua. Yleisesti ottaen opiskelijaelämä oli siistiä.

Opintojen ohella purjelentoa ja perhe-elämää

Huoviala asui opiskeluaikana Nurmijärvellä ja kulki bussilla päivittäin opistolle. Hän oli ehtinyt perustaa jo perheen, ja vanhin poika syntyi kevättalvella 1966.

– Nuorena perheenisänä vapaa-aika kului esikoispojan kanssa vaimon ollessa vuorotyössä. Aiemmin aloittamani purjelentoharrastus toki jäi vähemmälle, muttei lakannut kokonaan.

Opiskelun aikainen harjoittelu avarsi nuoren insinööriopiskelijan näkemyksiä alasta ja toimintaympäristöstä.

– Kesälomien aikana olin asentajana rakentamassa puhelinkeskuksia Mäntsälän telealueelle. Viestiasemien laiteasennuksia tein Hyvinkäällä ja Imatralla.

Opintojen viimeisen vuosikurssin huomattava asiakokonaisuus oli VERKKORYHMÄTYÖ. Siinä luotiin visio Puhelinlaitoksen tekniikkaan sekä taloudellisten edellytysten tarkasteluun. Tuntiopettajana toiminut Asko Parviala HPY:stä veti kokonaisuuden.

– Opiskelun jälkeen ajatukset työelämässä ovat usein palanneet tuon työn vaiheisiin, sanoo Huoviala.

Insinööriopinnot antavat työhön monia perusvalmiuksia, mutta varsinaisen työn oppii vasta tekemällä. Työpaikoilla tapahtuva koulutus tuo lisävarmuutta tekemiseen.

– Opinnot auttoivat siihen, että pystyi ottamaan asioihin kantaa ja tuomaan omia näkemyksiään esille. Firmakohtaiset asiat oppi luonnollisesti vasta sisäisin koulutuksin. Omalta kohdaltani Business Management on tullut matkan varrella vastaan usein ja siihen on perehdytty kulloisenkin firman puitteissa.

Faksia ja Baltian sissiporukkaa

Valmistuttuaan insinööriksi vuonna 1969 Raimo Huoviala pääsi heti vakituiseen puhelinalan työhön. Hän toimi Lahdessa puhelinlaitoksen päällikkötehtävissä kolme vuotta.

– Se oli hyppy liike-elämään. Rank Xerox haki insinööriä hoitamaan ”kivikautisen” telefaxin teknisiä asioita. Minulla on siis rooli siihen, että faksi tuli Suomeen!

Rank Xeroxin jälkeen Huoviala siirtyi myynnin puolelle kaupaten ensin suuria puhelinvaihteita (LME). Tämän jälkeen hän työskenteli 10 vuotta ”amerikkalaisen yhtiön periferiassa” markkinoiden kutistemuovisovelluksia puhelin- ja sähkölaitoskenttään sekä elektroniikkateollisuuteen. Työuraan mahtui myös konsulttitöitä Teleconilla Kaukoidässä.

– Työurani loppupuolella silloinen TELE haki väkeä Baltian missioon, jossa se oli muodostanut konsortion brittiläisen yhtiön kanssa. Tehtävänä oli Latvian yhtiön modernisointi – sekä tekniikka että business. Olin yhtiössä johtotehtävissä neljän vuoden ajan. Siirryin sitten vielä kolmeksi vuodeksi Liettuaan, johon TELE oli muodostanut konsortion Telian kanssa. ”Baltian sissiporukka” siirtyi ottamaan tehtävää haltuun, kuvaa Huoviala.

Runsaan seitsemän vuoden ulkomaan komennuksen jälkeen Raimo Huoviala palasi takaisin kotimaisemiin.

Eläkkeellä aikaa harrastuksille

Raimo Huoviala seuraa Helsingin Insinöörien toimintaa ja on osallistunut joihinkin tilaisuuksiin, mutta muuten toiminta HI:ssä on jäänyt vähiin.

– Toivon joitakin senioritoimintaan liittyviä aktiviteetteja. Aiemmasta toiminnasta arvostan erityisesti sitä, että opiskeluaikana Insinööriliitto järjesti opintolainan takauksia, josta itsekin pääsin osalliseksi.

Huovialan arki on nykyisin rauhallisia eläkepäiviä vaimon kanssa. Perhe on asunut Nummelassa 47 vuotta rintamamiestaloa laitellen. Huovialalla on kolme lasta, joista nuorin täyttää 40 vuotta, sekä yksi lapsenlapsi.

Yhteydenpito vanhoihin opiskelukavereihin on satunnaista, mutta luokkalaisten viime kesäinen 50-vuotisristeily tuotti hedelmää – seuraava tapaaminen on jo kalenteriin sovittu.

– Eläkkeellä jää ainakin paremmin aikaa ilmailuharrastukselle. Jos minulta kysytään, että mikä ilmailuharrastuksessa viehättää, niin vastaus on, että olen lentäjän poika ja kahden lentäjäpojan isä sekä kahden veli, joten ei se kaikki minusta johdu!

Sointu Högström
Kuvat: Raimo Huoviala

css.php