Somekäyttäytymistä

Kokous on määrä alkaa. Paikalla on kuusi osallistujaa kolmestatoista. Ovi käy ahkerasti, kun vähitellen kokoustilaan tulee myöhästyneitä. Osa poistuu välillä omille asioilleen. Yhdellä on päällä Ei tavoitettavissa -paita. Joku syö omia eväitään.

Puheenjohtaja aloittaa kokouksen alustamalla tärkeästä aiheesta. Kesken alustuksen hän vastaa puhelimeen – vaimo soittaa ja kysyy mielipidettä uudesta tapetista. Sinikukallinen? Moni näyttää peukkua tykkäämisen merkiksi.

– Ihan vanhanaikainen, kuvastaa hyvin sinun arvostelukykyäsi. Et osaa edes pukeutua, vaikka kuvittelet olevasi James Bond, yksi kritisoi.

Muut lähtevät arvostelujohtajan kelkkaan osallistuen väittelyyn. Vähitellen on täysi riita käynnissä – maahanmuuttajista! Sillä onhan tapetin ja maahanmuuttajien välillä olemassa aasinsilta.

Tuntuuko kaukaa haetulta?

Ehkei kuitenkaan, kun seuraa, miten ihmiset nykyään osallistuvat sosiaalisen median keskusteluihin tai työkokouksiin. Harva jaksaa kokouksissa keskittyä itse asiaan näpläämättä kännykkää tai tietokonetta. Whatsuppsit vilkkuvat, Twitter lähettää häirintäviestejä, Facebook tykittää tykkäämisiä.

Sosiaalisella medialla ja älypuhelimilla on ollut vaikutusta ihmisten väliseen käyttäytymiseen. Entistä herkemmin sanotaan suorat sanat välittämättä kohteliaisuudesta. Ruokatauolla on kännykkä mukana ja pöytäseurueessa voi häiriintymättä soitella työ- tai kotiasioita. Junan oven edessä voi hyvin pysähtyä katsomaan some-päivityksiä, vaikka takana tulevat ihmiset eivät pääse junasta ulos.

En vastusta sosiaalista mediaa, teknisiä laitteita tai netin valtavyöryä. Kaipaan kuitenkin normaalia ihmisten välistä vuorovaikutusta, jossa otetaan huomioon toinen ihminen. Aikaa, jolloin oltiin läsnä, kunnioitettiin muiden aikaa ja käyttäydyttiin.

Sointu Högström

css.php