Sydämen asiana koulutuksen laatu

Esa Kokka on koko työuransa ja sen jälkeenkin, yhteensä yli 50 vuotta, työskennellyt insinöörikoulutuksen kehittämisen puolesta.

Esa Kokan (80) tapa nousta rivakasti portaat Musiikkitalon kahvilan toiseen kerrokseen kuvaa opetusneuvoksen ja Helsingin Insinöörien kunniapuheenjohtajan olemusta.

Kokka muistaa talvisodasta pommitukset ja jatkosodasta sen, että isä tuli kotiin ilman toista jalkaa. Jatkosodan aikana, helmikuussa 1944, perhe pakeni Helsingin pommituksia tiilitalon kellariin sirpalesuojaan.

– Isäni uskoi, että se on sodan loppunäytös, Helsinki pommitetaan tuhkaksi ja suomalaiset viedään Siperiaan. Perheen neljästä lapsesta seitsemänvuotias Esa ja nelivuotias pikkusisko lähetettiin Ruotsiin.

– Traumaattinen kokemus. Ruotsalaisperheestäni minulla ei ole kuitenkaan pahaa sanottavaa.

Kokan vanhemmat näkivät vaivaa saadakseen lapsensa Suomeen, ja se onnistui kuukauden kuluttua siitä, kun välirauhansopimus tuli voimaan. Hidasteena olivat Suomen sosiaaliviranomaiset, joiden mukaan lapsilla oli Ruotsissa paremmat oltavat.

– Luulin pitkään, että ruotsalaisperhe ei olisi meitä päästänyt. Siksi en ottanut heihin yhteyttä ilmaistakseni kiitollisuuttani.

Ruotsissa Kokka kävi koulua yhden lukukauden, ja hänen äidinkielen taitonsa ehti heikentyä. Sen vuoksi hän aloitti koulunsa Suomessa alusta ja oli koko kouluaikansa aina luokkansa vanhin.

– Iästä oli etua, kun piti saada juomat Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon penkkareihin. Alaikäiset koulukaverit kustansivat minulle viinakortin.

Musiikista ei tullut ammattia

Kouluvuosinaan Esa Kokka opiskeli pianonsoittoa. Hänen opettajansa Sergei Kulanko ehdotti lukion keskeyttämistä ja täyspäiväistä valmistautumista ensikonserttiin. Kokka ei halunnut eroa kavereista ja tutuista ympyröistä Norssissa.

– Olen sitä päätöstä joskus katunut.

Kokan mielestä luokkakaveri Matti Konttinen osoittautui paremmaksi jazz-pianistiksi, joten Kokka siirtyi soittamaan kontrabassoa Norssin jazz-orkesterissa. Konttisesta tuli myöhemmin Yleisradion musiikkitoimittaja. Lukioaikana Kokka erikoistui dixieland-jazziin ja rahoitti koulunkäyntiään Martti Skogman & His Storyville Stompersin keikkapalkkioilla.

– Soitimme koululaishipoissa, osakunnissa, radiossa, iskelmäkaruselleissa ja useissa Helsingin ravintoloissa. Hienoin keikka taisi olla eduskunnan henkilöstön pikkujoulut eduskunnan valtiosalissa.

Laiminlyöty täydennyskoulutus

Esa Kokalla oli tarkoitus mennä valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta hän päätti suorittaa armeijan ensin. Sieltä piti tietenkin päästä lomille, ja yksi keino oli pyrkiä Teknilliseen opistoon.

– Siitä alkoi sattumien sarja, joka on jatkunut koko urani ajan, Kokka sanoo.

Valmistuttuaan insinööriksi vuonna 1964 hän ei saanut luvattua neuvontainssin paikkaa kesätyöpaikastaan, joten hän meni tutkimaan rehtorin ilmoitustaulua.

– Sieltä löytyi työpaikkailmoitus, jossa kysyttiin ”uskallatko hakea”. Otin lapun ja sanoin rehtorille, että uskallan. Hän lupasi suositella minua.

Kokka pääsi koulutuspäälliköksi vastaperustettuun Insinöörijärjestöjen Koulutuskeskus INSKO ry:hyn. Kokan tehtävänä uudessa organisaatiossa oli suunnitella insinöörien täydennyskoulutusta.

Tänään hän sanoo, että insinöörien täydennyskoulutus on laiminlyöty: laadunvalvonta ei toimi, tehdään huonoa betonia, laskelmat ja aikataulut pettävät. Hänen mielestään asialla on ollut suuri vaikutus kilpailukykymme heikkenemisessä.

– Me täydennyskoulutimme yhteensä yli 200 000 eri alan osaajaa. Kouluttajat tulivat Polyteekistä tai teollisuudesta. Teknikot, insinöörit ja diplomi-insinöörit verkottuivat kursseillamme.

INSKO myi paljon koulutusaineistoja, kunnes kirjallisuudelta alettiin vuonna 1975 periä liikevaihtoveroa. Kokka perusti materiaalin myyntiä varten Insinööritieto Oy:n, josta tuli pian ammattikoulujen tekniikan alan oppimateriaalin markkinajohtaja. Sitten yrityksen hallitus myi oppikirjakustannustoiminnan Weiling & Göösille, ja Kokka sai myynnistä hyvän prosenttiosuuden.

Hän siirtyi vuonna 1985 Ammattienedistämislaitossäätiö AEL:n erityisalojen osaston johtajaksi. AEL:ssä hän perusti ja alkoi johtaa myös Teknisten toimihenkilöiden koulutuskeskusta sekä Graafisen alan koulutuskeskus GRATEKOa.

– Otin 1990-luvun alussa tavoitteekseni koulutuksen laatujärjestelmän rakentamisen ja sertifioinnin, joka toteutui AEL:ssa ensimmäisenä Suomessa ja toisena Euroopassa.

Myös uuteen ammattikorkeakoululakiin velvoite laatujärjestelmästä tuli Kokan aloitteesta.

Koulutuspoliittista vaikuttamista

Esa Kokka on vetänyt Insinööriliiton koulutuspoliittista suuntaa jo 1960-luvulta alkaen, ensin koulutusvaliokunnassa, sitten edustajistossa ja hallituksessa, myöhemmin varapuheenjohtajana.

– Sillä mandaatilla kävin muun muassa eduskunnan valiokuntien kokouksissa kuultavana koulutusasioista.

Nykyisin hän toimii Insinöörikoulutuksen kehittämisyhdistys INSKE ry:n puheenjohtajana.

Helsingin Insinöörien puheenjohtajana hän toimi vuosina 1972–1974 ja 2004–2006. Kunnallisia luottamustehtäviä oli esimerkiksi EVTEK-ammattikorkeakoulun hallituksen pitkäaikainen puheenjohtajuus.

– Pidin koulun päättäjäisissä ”tervetuloa ammattikuntaan” -puheen.

Jokakeväisessä puheessaan vastavalmistuneille insinööreille Kokka sanoi: Insinöörin ammatti on vastuullinen professio, jota meidän insinöörien tulee kunniakkaasti ja eettisesti oikein harjoittaa ansaitaksemme joka päivä arvostetun aseman yhteiskunnassa.

Tiina Pelkonen
Kuva Mikko Taipale

Esa Kokka

  • Syntynyt 6.1.1937 Helsingissä
  • Insinööriksi 1964 Helsingin teknillisestä opistosta
  • Helsingin Insinöörit HI ry:n puheenjohtaja 1972–1974, 2004–2006
  • Kunniapuheenjohtaja 2012 alkaen
  • Insinööriliitto IL ry:n varapuheenjohtaja 1974–1981
css.php