Tekoäly tulee kouluun

Digitaalisuus muuttaa opettamista ja oppimista. Seuraava suuri askel otetaan, kun tekoäly tulee kouluun.

Peruskoulun uuden opetussuunnitelman mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus oppia hyödyntämään digitaalisia välineitä. Digitaaliset valmiudet ovat kansalaistaito, jota vaaditaan niin työelämässä kuin yhteiskunnassa ylipäätään.

Käytännössä oppilaat ovat kuitenkin keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa. Joissakin kouluissa digitaalisuus on edennyt rivakasti, toisaalla ollaan vasta alkutaipaleella.

– Jossakin koulussa jokaisella oppilaalla saattaa olla oma pad tai läppäri ja opettajat hyödyntävät aktiivisesti sähköisiä oppimisalustoja. Toisessa koulussa käytössä on ehkä yhteiskoneita, joita pääsee kokeilemaan silloin tällöin, Atea Finland Oy:n opetuspalveluiden johtaja, entinen opettaja Janne Konttinen kuvailee.

Janne Konttisen mukaan on tärkeää miettiä, miten uusi tekniikka tukee koulun pedagogiikkaa.

Atea, Pohjoismaiden ja Baltian johtava it-infrastruktuuritoimittaja, auttaa kouluja digitalisoitumaan. Palvelu on varsin laaja-alaista.

– Autamme laitteiden ja ohjelmistojen valinnassa ja tuemme käyttöönottoa. Oleellisen tärkeää on myös miettiä yhdessä opettajien kanssa, mitä kaikkea uusi tekniikka mahdollistaa ja miten se tukee koulun pedagogiikkaa.

Atealla on myös esimerkiksi palvelukonsepti nimeltä Atea Smart School.

– Siinä kerätään dataa niin koulurakennuksesta, laitteista kuin koulussa työskentelevistä ja opiskelevista ihmisistä. Tietojen avulla kehitetään oppimisympäristöä paremmaksi.

Opettajan motivaatiosta riippuu paljon

Syitä koulujen eritahtiseen digitalisoitumiseen on useita.

– Laitehankintoja saattaa hankaloittaa esimerkiksi kunnan taloudellinen tilanne. Toisaalta pelkät laitteetkaan eivät tee autuaaksi, jos niitä ei osata käyttää opetuksen tukena.

Syynä erilaisiin lähtökohtiin saattaa olla myös se, että koulun johtamiskulttuuri ei ole lähtenyt tukemaan digitaalista muutosta. Lisäksi hyvin paljon riippuu yksittäisten opettajien omasta mielenkiinnosta ja motivaatiosta asiaa kohtaan.

– Opettajien lisäkouluttaminen, mieluiten työpäivän sisällä, olisi äärettömän tärkeää. Hyvä idea voisi olla vaikkapa monen koulun yhteiset digi-kikypäivät.

Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa ja lukioissa tilanne on parempi.

– Ammattikorkeakoulut ovat joutuneet panostamaan digitaalisuuteen koska niiden pitää huomioida opetuksessaan tarkkaan työelämän vaatimukset. Myös lukioissa ollaan jo aika pitkällä, siellä driverina on toiminut siirtyminen sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.

Sähköistä vihkoa ei heitetä roskikseen

Kyse ei ole kuitenkaan vain digitaitojen oppimisesta. Digitaalisuus muuttaa myös yleisesti opettamista ja oppimista.

Konttinen näkee, että digitaaliset työvälineet tuovat opetukseen paljon uusia mahdollisuuksia.

– Ideaalia olisi, että kouluissa hyödynnettäisiin laajasti sähköisiä oppimisalustoja. Näissä voi olla esimerkiksi tehtäviä, joita opettaja voi korjata suoraan sähköisesti sekä erilaista lisämateriaalia, kuvaa ja videota.

Konttisen mukaan olennaisen tärkeää olisi myös, että opiskelijat pääsevät tekemään osaamisensa karttumisesta kertovia töitä ja portfolioita. Tällaiset sähköiset vihot voisivat korvata perinteiset vihot, joiden kohtalona on yleensä päätyä lukuvuoden jälkeen roskakoriin.

– Mutta sähköisiä oppimisalustoja hyödynnettäessä pitää tietenkin huolehtia tarkasti yksityisyydensuojasta ja muista tietoturva-asioista.

Suomalaisissa kouluissa on käytössä monia erilaisia oppimisalustoja. Suosituimpien joukkoon kuuluvat Microsoft Teams ja Google Classroom.

Tekoäly komentaa Nikon pois pleikkarilta

Seuraavaakaan suurta askelta ei tarvitse odotella enää pitkään. Konttinen uskoo, että jo parin kolmen vuoden kuluttua oppimisalustoissa hyödynnetään laajasti analytiikkaa ja tekoälyä.

– Tällöin tekoäly voi esimerkiksi antaa opiskelijalle hänen edistymisensä mukaan joko helpompia tai vaikeampia tehtäviä.

Oppimisalustoissa koululainen ja hänen vanhempansa voivat tällöin hyvin seurata oppimisen edistymistä.

Tekoäly voi myös vaikkapa hälyttää tyyliin, että… nyt Niko jätät pleikkarin pelaamisen hetkeksi ja harjoittelet jakolaskuja. Osaamisesi perusteella näyttää siltä, että et selviydy huomisista matikankokeista.

Virtuaalitodellisuutta ja robotteja

Konttinen odottaa paljon myös virtuaalitodellisuudelta ja lisätyltä todellisuudelta.

– Kun VR:ään kehitetään kotimaisia oppisisältöjä, siitä tulee iso juttu. Sen avulla voidaan harjoitella vaikkapa ensiaputaitoja tai viedä maantiedon tunnilla oppilaat katsomaan, miltä jossakin paikassa näyttää. Hyviä käyttökohteita löytyy varmasti myös vaikkapa biologian opetuksesta.

ClassVR on ensimmäinen luokkakäyttöön tarkoitettu VR/AR-ratkaisu. Sitä käytetään jo eri puolilla Suomea. Kuva: Ilona IT Oy.

Digitaalisuus mahdollistaa myös etäopetuksen.

– Tästä voi olla hyötyä vaikkapa syrjäseuduilla, jos koulumatkat muodostuvat kohtuuttoman pitkiksi tai opettajia ei riitä joka kouluun. Toisaalta etäopetus vaatii hyvin paljon verkolta.

Saattaapa tulevaisuus tuoda koululuokkaan myös opettajaa avustavia robotteja. Kun tekoäly ja puheentunnistus etenevät, niin roboapuopesta voi olla ihan oikeaa hyötyä.

Elias Robot on kielenopetukseen tarkoitettu puhekäyttöliittymään ja tekoälyyn perustuva suomalainen oppimissovellus. Lapsen on helppo puhua robotin kanssa vierasta kieltä, virheitä pelkäämättä. Kuva: Elias Robot.

Tässä vaiheessa joku voi jo ehkä ajatella, että mihin sitä opettajaa lopulta enää tarvitaan.

– Opettajia tarvitaan aina. He osaavat kasvattaa. Heillä on kyky empaattisuuteen ja kyky havainnoida ihmisen perustarpeita, mitä ei tekoälyllä ole. Ope on täysin korvaamaton.

Matti Välimäki

css.php