Tarvitaan vanhan karistelua harteilta

Asiantuntijoiden palkkataso, luottamuksen puute ja työhyvinvointi ovat Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksan mukaan tällä hetkellä kipukohtia työmarkkinoilla.

– Asiantuntijoilla on kansainvälisesti verrattuna heikko palkkataso, jota pitäisi pystyä korjaamaan kaikkia koskevilla työmarkkinaratkaisuilla. Halua tähän työnantajapuolella ei kuitenkaan ole, vaan vedotaan siihen, että ongelma pitäisi hoitaa yrityksissä. Historia kuitenkin todistaa, ettei näin ole tapahtunut. Osaajapula on osa tätä, sillä myös palkkauksella lienee jotain tekemistä sen kanssa, että asiantuntijuutta valuu kiihtyvällä tahdilla ulkomaille, sanoo Oksa.

Luottamuksen puute näkyy esimerkiksi siinä, että yhteistä näkemystä asioiden kehittämiseen ei löydy.

– Todelliseen keskusteluun työelämän kehittämisestä ei neuvottelupöydissä tai julkisessa keskustelussa päästä. On paljon ohipuhumista ja omiin näkemyksiin takertumista. Jos luottamusta ei synny, ei päästä myöskään vastaamaan työelämän ongelmiin.

Ongelmat työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa korostuvat nykyisessä työelämässä. Työ valuu vapaa-ajalle, stressi lisääntyy, luovuus loppuu ja jaksamisen rajat tulevat vastaan.

– Innovaatiot ja yritysten tulokset eivät synny loppuun palaneesta työvoimasta. Tämä on iso haaste, jota jostain syystä ei yrityksissä oteta kovin vakavasti, Oksa miettii.

Keskustelua ja ratkaisuja

Mitkä ovat sitten ne keinot, joilla työmarkkinatoimijoiden pitäisi puuttua ongelmakohtiin? Petteri Oksa listaa ratkaisuja lähtökohtanaan ajatus, että poliitikkojen on hyvä ymmärtää pysyä irti työmarkkinoista.

– Tarvitaan asiantuntijoille palkkaohjelma, jolla palkkausta kehitetään määrätietoisesti. Tarvitaan lisää sopimista, mm. tulospalkkioiden ulottamista kaikille ja tuomista sopimisen piiriin. Tarvitaan ymmärrystä sille, että meillä on selvä asiantuntijuutta koskeva palkkajälkeenjääneisyys. Jäsenistöltä tarvitaan myös valmiutta toimia asian korjaamiseksi.

– Tarvitaan vanhan karistelua harteilta ja todellista yhteistä pohtimista siitä, mitä tulevaisuudelta halutaan. Myös palkansaajien pitää katsoa peiliin ja miettiä, miten voisimme vielä paremmin rakentaa uutta luottamusta. Tarvitaan aitoa alakohtaista sopimista pakotetun ”one-size-fits-for-all” -ajattelun sijaan.

– Tarvitaan keskustelua ja ratkaisuja. Meillä on ollut hyviä työhyvinvointiohjelmia, mutta kaikki yritykset tarvitaan niihin mukaan. Tarvitaan myös sääntelyä, esimerkiksi määräämällä työhyvinvointiohjelman tekeminen pakolliseksi kaikille työpaikoille.

– Tarvitaan lainsäädännön puolella yhteistoimintalain uudistamista siten, että ihmisten jaksaminen ja hyvinvointi ovat uudistuksen keskiössä. Lainsäätäjiltä tarvitaan pitkäjänteistä sitoutumista yhteiseen, kolmikantaiseen lainsäädännön valmisteluun ja rohkeutta tarttua myös uusiin haasteisiin, kiteyttää Petteri Oksa.

Sointu Högström

css.php