Yhteyspäälliköllä pysyvät langat käsissä

Mediatekniikan insinööri Susanna Kalliomäki erikoistui aikoinaan graafiseen painotekniikkaan. Tuolloin painoalalle hakeutui 10-12 opiskelijaa kultakin vuosikurssilta. Digitalisaation kasvu ja siitä seurannut painoalan murros on kuitenkin aiheuttanut sen, että graafisen painotekniikan ammattikunta on vähitellen katoamassa.

Susanna Kalliomäki toimii yhteyspäällikkönä printti- ja digitaalisia sisältöpalveluja tuottavassa Granossa. Työ myynnin ja tuotannon välikappaleena on kestänyt vasta pari kuukautta, mutta jo nyt hän on mukana isojen asiakasprojektien parissa.

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Aikaisemmin tein töitä vain muutaman hengen yrityksessä, nyt työskentelen yli tuhannen ihmisen firmassa. Kun samassa tiimissä on 16 henkeä, koskaan ei tarvitse olla yksin, sanoo Susanna Kalliomäki.

Asiakas päättää työajoista

Yhteyspäällikön tehtävä on lähellä perinteistä projektipäällikön toimenkuvaa. On huolehdittava projektin aikatauluttamisesta ja pidettävä lankoja käsissä samalla, kun hoitaa asiakassuhteita. Tällä hetkellä Susanna Kalliomäellä on yhtäaikaisia projekteja lähes 30, joten työssä tarvitaan hyvät työkalut tuotannon ja tilausten hallintaan.

– Viimeisin projekti oli asiakkaan tarramallien tuotanto lähtien alkusuunnittelusta ja päätyen valmiiksi katalogiksi.

Insinöörit työskentelevät painoalalla myynnissä, projektipäällikköinä, tuotantopäällikköinä ja -koordinaattoreina sekä asiantuntijatehtävissä. Konetekniikan insinöörejä tulee vastaan myös painotalojen työnjohtotehtävissä. Yleisenä suuntauksena kuitenkin on, että enemmän visuaalisesti suuntautuneet medianomit valtaavat graafista alaa.

– Tässä työssä koulutusta tärkeämpää on se, kuinka toimii ryhmässä ja kantaa vastuuta omasta projektistaan, sanoo Kalliomäki.

Erityisesti painoalan suorittavalla puolella ja tietotyössä tarvittaisiin lisää ymmärrystä ja oppia ajanhallintaan. Vaikka työajat ovatkin menossa enemmän joustavaan suuntaan, työt pitäisi osata jättää töihin.

– Meidän alalla asiakkaat määrittelevät työajat. Jos asiakas tekee päivätyötä, niin meidänkin on oltava käytettävissä toimistoaikana. Toisinaan asiakkaat sopeutuvat myös meidän toivomiin työaikoihin ja silloin voidaan tehdä työtä vaikka kahdessa vuorossa, jos tuotanto tarvitsee illalla työpainosta, kertoo Susanna Kalliomäki.

Kalliomäki myöntää, että aina työt eivät jää työpaikalle. Puhelimesta tulee iltaisin luettua työsähköposteja, vaikka vastaaminen niihin siirtyykin seuraavalle päivälle.

Insinöörikoulutus valmentaa projektityöhön

Mediatekniikan insinöörien arjessa välillä voi olla kolmen kuukauden tiivis projekti, välillä taas hiljaisempia jaksoja. Esimerkiksi TV-tuotannossa proggikset ovat yleensä määräaikaisia urakoita, mikä tarkoittaa, että työsopimusten välillä saattaa olla työttömyysjaksoja.

Susanna Kalliomäki ei ole ollut työttömänä kuin yhden päivän valmistumisensa jälkeen. Insinöörikoulutus piti sisällään runsaasti projekteja, jotka valmistivat ammattiin ja työelämään.

– Opin jo koulutusaikana, että työ ei ole aina ruusuilla tanssimista. Koulun projekteissa tiimistä saattoi kadota kesken kaiken opiskelijoita ja jäljelle jääneiden oli sitten tehtävä projektit loppuun.

Näin kävi mm. innovaatioprojektissa, jonka tavoitteena oli tuottaa verkkosivu ja PHP:llä toteutettu korttipeli. Opintojakson vei loppuun vain puolet työryhmästä.

– Tämä kokemus johti siihen, että koodarin ammatti ei kiinnostanut, vaikka alalla olisikin laajemmat työmahdollisuudet, sanoo Susanna Kalliomäki.

Kaikki ei ole aina itsestä kiinni

Työ vie paljon aikaa ja energiaa, mutta tasapainoa elämään saa palauttavasta vapaa-ajan toiminnasta.

– Käytän paljon vapaa-aikaani Helsingin Insinöörien hallitustyöhön. Lisäksi käyn salilla ja lenkkeilen. Koirani toimii hyvin terapiaeläimenä ja auttaa myös osaltaan jaksamaan. Luen paljon kirjoja, viimeisimpänä Thomas Eriksonin kirja Idiootit ympärilläni. Suosittelen!

Susanna Kalliomäki on oppinut, että vaikka välillä tekee mokia, niin kaikki ei ole aina itsestä kiinni.

– Muutkin mokaa, eikä saisi ottaa aina kaikkea omaan niskaan. Elämässä ja työssä on hyvä oppia tiettyä jämäkkyyttä, sanoo Susanna Kalliomäki.

Sointu Högström
Kuva: Markku Erkamo

css.php