Puhutaan palkoista!

Olen hämmästellyt jo jonkin aikaa sitä, miksi ylempien toimihenkilöiden on niin vaikeaa keskustella avoimesti palkoistaan edes kevyesti kahvipöydässä. Välillä tuntuu siltä kuin oma palkka olisi jotenkin suuri häpeän aihe ihmisille. Suorittavan portaan tuntipalkat ja julkisen sektorin ylempien palkat ovat kyllä tiedossa, mutta yksityisellä puolella koko asiaa peittää syvä hämärän verho.

Aluksi olin sitä mieltä, että kyseessä on jotenkin erityisesti suomalainen ilmiö ja jotenkin kytköksissä perisuomalaiseen kateuteen. Jospa oma palkkani onkin parempi kuin muilla ja pelkään, mitä muut siitä ajattelevat. Tai jos palkkani onkin pienempi kuin työkaverilla, niin joudunko häpeämään sitä?

Tein pienen koeluonteisen kyselyn useassa eri maassa ja maanosassa työskentelevien tuttujeni keskuudessa. Hämmästyksekseni huomasin, että sama mentaliteetti on vallalla muuallakin. Edes USA:ssa, jossa käsitykseni mukaan rahalla on ihmisille suuri statusmerkitys, eivät insinöörit tiedä toistensa palkkoja, eikä niistä ole sopivaa keskustella. Sama pätee myös kaikkiin otokseni eurooppalaisiin ja aasialaisin maihin. Tiukkasuisimpia omista palkoista ollaan itä-Euroopan maissa.

Kun tiedustelin syitä vaikenemisen kulttuuriin, en löytänyt mitään vakuuttavia puolusteluja asialle. ”Se vaan on aina ollut niin”. Eräänlaisena argumenttina esitettiin, että mikäli kaikkien palkat työyhteisössä olisivat tiedossa, johtaisi se henkilökohtaisen palkoista sopimisen kulttuurin murenemiseen. Lopulta kaikilla olisi tarkat taulukkopalkat.

Itse uskon, että avoimuus toimisi paremmin myös palkka-asioissa, kuten muussakin toiminnassa. Esimerkkinä voisi käyttää ketterien menetelmien ja Kaizenin vaikutusta ohjelmistoalalla. Kun prosessit ovat läpinäkyviä, niin toiminta tehostuu ja kaikkien työt helpottuvat.

Vastaavaa voi soveltaa myös henkilöstöhallintoon. Avoin tieto palkoista johtaa siihen, että esimiehen on aukottomasti perusteltava, miksi samaa työtä tekevillä henkilöillä on erilainen palkka. Työyhteisössä on aina ihmisiä, jotka tekevät enemmän ja tehokkaammin kuin toiset, ja tämän pitäisi perusteltavasti johtaa parempaan palkkaukseen. Avoimuus vähentää pärstäkertoimen merkitystä ja ohjaa todelliseen suorituksen arviointiin ja arvostukseen.

Tiukasta palkkasalaisuudesta hyötyy ainoastaan työnantaja, se ei ole työntekijöiden edun mukaista.

Loppusuolana vielä juttu, joka alun perin kirvoitti minut avautumaan aiheesta. Satuin äskettäin puhumaan kahvipöydässä palkkani suuruudesta tiimikaverini kanssa ja hämmästyin, kun hän kertoi saavansa lähes identtisellä työhistorialla samasta työstä monta sataa euroa pienempää palkkaa! Seuraavalla viikolla kaveri kävi keskustelemassa palkkauksestaan esimiehemme kanssa ja tuli takaisin 400 euron palkankorotuksen kanssa.

Puhukaa avoimesti palkoistanne – se kannattaa!

– Luottamusmies-69 –

css.php