Merentutkimuslaiva on lastattu huipputeknologialla

KESKELLÄ SELKÄMERTA ON aivan tyyntä, joka puolella näkyy vain suurta sinistä. Tuntuu kuin Aranda leijuisi yksinään avaruudessa.

Noin meribiologi, Suomen ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Juha Flinkman kuvailee yhtä mieleen painunutta hetkeä uransa varrelta. Tekniikkaakin Arandassa on – melkein – kuin avaruusaluksessa.

Kun Aranda otettiin käyttöön vuonna 1989, se oli maailmanlaajuisestikin erittäin edistyksellinen merentutkimusalus. Laivaa saneerattiin vuosina 2017‒2018; tuolloin alus sahattiin keskeltä kahtia ja siihen liitettiin uusi keskiosa. Laivan pituus kasvoi hieman alle 60:stä 66 metriin. Samalla Arandan tutkimuslaitteistoa päivitettiin merkittävästi.

– Nyt olemme taas merentutkimustekniikankin suhteen varsin hyvin varusteltuja, Flinkman myhäilee.

ARANDASTA TEKEE HARVINAISEN sekin, että se on polaaritutkimusalus, joka pystyy liikkumaan myös pohjois- ja etelänavan alueen reunajäissä.  Pääasiassa laiva palvelee kuitenkin Itämerellä, missä se tekee seurantatutkimuksia ja lyhyempiä tutkimusmatkoja.

– Merentutkimusalukselle on tärkeää esimerkiksi se, että se pystyy pysymään aivan paikallaan kovassakin tuulessa. Tämän takia Arandassa on muun muassa taivasankkuri eli DP-järjestelmä (Dynamic Positioning), jossa eri puolella laivaa sijaitsevan moottorit pitävät sen metrin tarkkuudella sijoillaan. Koordinaatit otetaan satelliittien avustuksella, Flinkman aloittaa laivan esittelyn.

Hän kertoo, että saneerauksen yhteydessä Arandan propulsio eli alusta liikuttava koneisto muutettiin kokonaan sähköiseksi. Sähkömoottoreilla pystytään ajamaan joustavasti ja hiljaisesti erilaisilla kierrosnopeuksilla. Sähköä tuottavat dieselmoottorit, joissa pystytään nyt suodatinjärjestelmän muutoksen jälkeen käyttämään myös kotimaista biodieseliä.

– Aranda on maailman ensimmäinen tutkimusalus, joka on käyttänyt biodieseliä operatiivisessa toiminnassaan. Merentutkimusalus ei siis itse juurikaan saastuta tutkimaansa luontoa.

ARANDA TUOTTAA TIETOA niin pohjasedimenteistä kuin Itämeren hylyistäkin. Aluksen uusiin varsinaisiin tutkimuslaitteisiin kuuluu esimerkiksi aluksen uuteen instrumenttiköliin sijoitettu monikeilaluotain.

– Monikeilaluotain luo kuvansa usean samaan aikaan eri alueille suunnatun luotauskeilan tiedoista. Sen avulla saamme merenpohjasta erittäin tarkkaa 3D-kuvaa. Jokin aika sitten löysin monikeilaluotaimen avulla Suomenlahdelta, 80 metrin syvyydestä, sota-aikana uponneen lentokoneen ja pystyin tunnistamaan konetyypinkin, Flinkman kertoo.

Hän lisää, että yksi Arandan monista tehtävistä on arvioida Itämeren hylkyjen öljyvuotoriskejä.

Arandassa on myös esimerkiksi matalataajuuksinen kaikuluotain, jolla pystytään selvittämään meren syvyyden lisäksi pohjasedimenttien koostumusta.

– Yksi kaikuluotainjärjestelmä on asennettu myös rungon keskiosaan, pleksilasin taakse. Näin anturit ovat suojassa jäiltä. Äänihän kulkee lasin läpi.

ARANDALLA ON LAITTEISTOA, jonka avulla pystytään tutkimaan Itämeren ravintoverkon kaikkia komponentteja.

– Laivan kylkiportista mereen laskettavalla CTD-luotaimella mitataan veden sähkönjohtokykyä, lämpötilaa ja painetta, joista saadaan suolaisuus ja syvyys. Laitteessa on myös 12 vesinäytenoudinta, joilla voi ottaa vesinäytteitä eri syvyyksistä, kertoo aluksen tutkimusteknologian kehittämisestä vastaava Flinkman.

Laivalla on myös esimerkiksi Imaging FlowCytobot -kuvantamislaite, jonka avulla saadaan tietoa kasviplanktonyhteisöjen kehityksestä. Laite ottaa kasviplanktonsoluista automaattisesti jopa 30 000 tarkkaa valokuvaa tunnissa.

– Kuva-aineistoa analysoidaan sitten hahmontunnistukseen käytettävien algoritmien ja muiden koneoppimismenetelmien avulla, Flinkman kertoo.

Arandalla on myös Luonnonvarakeskuksen (LUKE) omistama hyvä kalastusvälineistö, muun muassa trooli.

ARANDANKIN TUTKIMUSTIEDOT OSOITTAVAT, että Itämeren tila ei ole kovin hyvä.

– Itämeren rehevöitymiskehitys on ollut toisen maailmansodan jälkeen todella runsasta. Nykyään ravinteiden päätyminen Itämereen on vähentynyt, mutta keskeinen ongelma on sisäinen kuormitus eli pohjasta vapautuva, vanhasta ravinnekuormituksesta peräisin oleva fosfori.

Tilanteeseen vaikuttaa se, että Itämeri on suojainen sisämeri.

– Itämeri saa suolaista vettä Tanskan salmien kautta tulevista suolapulsseista, jotka tuovat myös merenpohjaan lisää happea. Valitettavasti, ilmeisestikin ilmastonmuutoksen takia, suolapulssien tulo on vähentynyt. Syvä vesi on hapeton pidempiä aikoja ja pohjasta nousee sen takia fosforia pintaan.

Flinkman korostaa, että toivoa kuitenkin on. Positiivistakin kehitystä on havaittavissa:

– Suomenlahden tilanne on parantunut, taustalla vaikuttavat muun muassa taannoiset, myös Suomen tukemat panostukset Pietarin jätevesien puhdistamiseen.

Flinkmanin mukaan suuret yksittäiset saastuttajat on saatu melko hyvin kuriin.

– Mutta paljon tekemistä on vielä hajakuormituksessa, esimerkiksi sen estämisessä, että pelloilta ei valuisi ravinteita vesistöihin.

FLINKMAN HALUAISI ARANDALLE lisää meripäiviä. Mies on seilannut Arandalla jo lähes 30 vuotta ja jää syksyllä eläkkeelle. Hänellä on terveisiä merentutkimusaluksen työn rahoittajille:

– Arandaan on laitettu paljon rahaa kiinni, joten nyt olisi fiksua, että rahaa löytyisi myös siihen, että sen tutkimustoimintaa voitaisiin pyörittää kunnolla. Meripäiviä tarvittaisiin nykyisten 100–150 sijasta 250 päivää vuodessa.

Flinkmanin mukaan se, että laiva on merellä, ei ole oleellisesti kalliimpaa kuin se, että laiva makaa satamassa. Hän muistuttaa vanhasta sanonnasta, jonka mukaan laivat ja miehet mätänevät satamassa.

– Panostus itse tutkimustoimintaan, mikä myös tukee seurannan kehittämistä, on keskeisen tärkeää, jotta meille syntyy riittävän tarkka kuva Itämeren tilasta ja siinä tapahtuvista muutoksista.

Valtameret kätkevät syvyyksiinsä vielä paljon tutkittavaa

Itämeri itsessään ja sen lajisto tunnetaan varsin hyvin; Itämeren tutkimus keskittyy ennen kaikkea meren tilan, siinä tapahtuvien muutosten ja tähän vaikuttavien tekijöiden selvittämiseen.

Valtamerien kohdella tilanne on toinen, sillä emme tiedä vielä läheskään kaikkia niiden salaisuuksia.

Flinkman löytää jälleen vertailukohdan avaruudesta:

– Tunnemme kuun pinnan paremmin kuin valtamerten syvyydet.

Syvyyksiä on erittäin vaikea tutkia ja kun siinä onnistutaan, pystytään kartoittamaan kerrallaan vain pieni alue.
 
– Valtamerissä on esimerkiksi eliölajeja, joista meillä ei ole vielä mitään käsitystä, meribiologi Flinkman huomauttaa.

Merentutkimusalus Aranda on kesällä 2024 avoinna yleisölle Helsingissä The Tall Ships Races -tapahtuman aikana 4.‒7.7. sekä Itämeripäivänä 29.8.