Työehtosopimusneuvottelujen tulokset ovat insinöörien palkkakehityksen kannalta ratkaisevia ja siksi erittäin tärkeitä ammattiliittojen jäsenille. Neuvottelut ovat monimutkainen prosessi, jossa Insinööriliitto IL ry ja Akavan neuvottelujärjestö sekä työnantajajärjestöt kohtaavat toisensa neuvottelupöydässä. Neuvottelujen keskiössä ovat palkankorotukset, mutta työehtosopimuksilla sovitaan myös monista muista työelämän laatutekijöistä.
Palkankorotuksista neuvoteltaessa molemmilla osapuolilla on omat tavoitteensa ja haasteensa. Ammattiliitot ajavat jäsentensä etuja ja elintason turvaamista ja parantamista, työnantajien pyrkiessä pitämään kustannukset kurissa. Inflaatio syö palkansaajien ostovoimaa, ja vain rahan arvon heikkenemiseen nähden riittävät palkankorotukset turvaavat ansiotasoa. Nykyään Suomessa ei enää toteuteta kolmikantaista neuvottelua, jossa valtio voisi veroratkaisuillaan tukea työntekijä- ja työnantajajärjestöjen neuvottelemia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eli TUPOja.
Neuvottelujen aikana molemmat osapuolet käyttävät erilaisia taktiikoita saadakseen etulyöntiaseman. Lakot ja työsulut ovat aivan äärimmäisiä keinoja, joihin tarttumista pyritään viimeiseen asti välttämään. Pehmeämmät taktiikat, kuten julkinen paine ja mediakampanjat, ovat sen sijaan yleisiä. Tämän vuoksi aina, kun mediassa otetaan jollain tapaa kantaa työehtosopimusneuvotteluihin tai työmarkkinakysymyksiin, valistuneen median kuluttajan kannattaa yrittää kuunnella, kenen vatsasta media nyt puhuu.
Neuvottelujen aikana on tärkeää, että molemmat osapuolet pitävät kiinni neuvotteluissa sovituista pelisäännöistä. Julkisuuteen annettavat tiedot ovat usein hyvin tarkkaan harkittuja, jotta ne eivät vaaranna neuvottelujen etenemistä. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa neuvottelijat joutuvat puhumaan ympäripyöreitä ja kiemurtelemaan kysymysten edessä. Jäsenistölle ei voida antaa tietoja kesken prosessin.
Ammattiliittojen on toisaalta tärkeää viestiä jäsenistölleen, että ne ottavat työehtosopimusneuvottelut ja palkankorotusvaatimukset tosissaan ja ovat voimakkaasti jäsenistönsä puolella. Julkiset kannanotot voivat lisätä painetta työnantajille, sillä julkinen mielipide saattaa kallistua työntekijöiden puolelle. Tämä voi johtaa siihen, että työnantajat ovat halukkaampia tekemään myönnytyksiä neuvotteluissa. Julkiset ja voimakkaat vaatimukset voivat toisaalta kärjistää neuvotteluasetelmia, jos osapuolet kokevat, että heidän on puolustettava omaa kantaansa entistä tiukemmin. Tämä voi johtaa pidempiin ja vaikeampiin neuvotteluihin. Työntekijäjärjestöjen julkiset kannanotot voivat pakottaa työnantajat vastaamaan vaatimuksiin omilla kannanotoillaan ja työnantajaleiri voi myös pyrkiä vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen erilaisella harhatiedotuksella.
Neuvottelujen tavoitteena on löytää lopulta ratkaisu, joka tyydyttää molempia osapuolia. Tämä vaatii kompromisseja ja joustavuutta. On tärkeää, että neuvottelijat pitävät mielessä pitkän aikavälin tavoitteet ja pyrkivät rakentamaan kestävää yhteistyötä yksittäisten neuvottelutilanteiden ylitse.
Työehtosopimusneuvottelut ovat monimutkainen ja haastava prosessi, mutta ne ovat myös välttämättömiä työmarkkinoiden toimivuuden ja työntekijöiden ansiokehityksen ja hyvinvoinnin kannalta. Seuraamalla ajankohtaisten neuvottelujen etenemistä ja ymmärtämällä niiden taustalla olevia tekijöitä, voimme kaikki oppia lisää työmarkkinoiden dynamiikasta ja haasteista.
Kirjoittaja: Luottoukko