Tavoitteena täystyöllisyys

Suomen talouden tervehdyttämisen kulmakivenä on pidetty työllisyysasteen nostoa. Työllisyys- ja kasvutoimilla tavoitellaan 100 000 uutta työllistä vaalikauden aikana. Pidemmällä aikavälillä hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin.

Helmikuussa 2024 työllisyysaste oli 76.9 % (20–64-vuotiaat). Työllisyysaste on tärkeä mittari talouden terveyden ja työmarkkinoiden tilanteen arvioimiseksi. Se lasketaan jakamalla työllisten määrä työikäisen väestön määrällä ja saatu tulos kerrotaan sadalla. Työttömyyden kasvu näkyy välittömästi työllisyysasteen heikkenemisenä. Työllisyysasteen laskentaa hoitaa tilastokeskus osana työvoimatutkimusta. Tämä tärkeä mittari on saanut runsaasti kritiikkiä, sillä tilastointi ei pidä sisällään työn laadullista tarkastelua. Työlliseksi määritetään henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen tai on työskennellyt palkatta perheenjäsenen omistamassa yrityksessä tai maatilalla.

Työllisyyttä pitäisi tarkastella myös laadullisesti, pohtia, miten luoda parempaa ja pitkäkestoisempaa työtä. Suomi pärjää vain laadullisesti hyvällä työllisyydellä, ei osa-aikaisella pätkällä ja silpulla.

Suomen työllisyysaste on parantunut viime vuosina ja on nyt parempi kuin jopa vuosikymmeniin. 2000-luvun työllisyysaste heijastaa selkeästi monia taloudellisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä.

Vuosituhannen vaihteessa Suomi koki taloudellisen nousukauden, ja työllisyysaste oli suhteellisen korkea. Tämä ajanjakso oli myös tietotekniikka- ja mobiilialan buumin aikaa, mikä vaikutti positiivisesti työllisyyteen. Vuoden 2008 finanssikriisi vaikutti voimakkaasti Suomen talouteen. Työllisyysaste laski, ja monet yritykset joutuivat irtisanomaan työntekijöitä. Vuosikymmenen puolivälistä alkaen Suomen talous alkoi toipua, ja työllisyysaste kääntyi jälleen nousuun. Maahanmuutto vaikutti myös työllisyyteen, ja monet maahanmuuttajat työllistyivät eri aloille. Koronapandemiakin vaikutti Suomen talouteen ja työllisyyteen. Vaikka aluksi työllisyysaste laski, se on sittemmin palautunut.

Tulevaisuudessa on tärkeää jatkaa toimenpiteitä, jotka edistävät työllisyyttä ja talouden kestävyyttä. Sosiaaliturvan uudistukset, koulutuspolitiikka ja teknologian kehitys ovat olleet keskeisiä tekijöitä työllisyyden parantumisessa. Vastaavasti väestön ikääntyminen ja rakennemuutokset voivat vaikuttaa pitkän aikavälin kehitykseen negatiivisesti.

Suomen työllisyysaste on ollut vaihteleva, mutta viime vuosina se on ollut kasvusuunnassa. Työllisyyttä voidaan kasvattaa myös siten, että lisätään osaamista uusilla kasvualueilla. Vihreä siirtymä luo uusia työpaikkoja esimerkiksi uusiutuvan energian sektorilla, mutta voi myös vaikuttaa perinteisiin aloihin, kuten fossiilitalouteen. Tekoäly voi automatisoida tietyt tehtävät, mutta samalla se luo uusia mahdollisuuksia esimerkiksi datatieteen ja koneoppimisen alueilla.

Hallituksen toteutuksessa olevat työmarkkinauudistukset tuskin parantavat työttömyyden keskeisiä ongelmia. En jaksa uskoa, että työllisyys nousee etuuksia karsimalla, sillä työttömyyden juurisyyt ovat moninaisia ja vaihtelevat yksilöittäin. Erittäin haasteellista on löytää työtä ilman ammatillista koulutusta. Ajantasaisen koulutuksen puute voi vaikeuttaa työllistymistä. Korona-aika on nostanut esille joidenkin nuorten arjen hallintaan liittyvät haasteet. Esimerkiksi taloudellinen tilanne, asumisolosuhteet ja terveys voivat vaikuttaa työllistymiseen.

Mielenterveysongelmat ovat ammattilaisten mukaan kasvussa. Ne voivat vaikuttaa työllistymiseen ja työssä pysymiseen. Työmarkkinoille pyrkivät nuoret ovat usein valmiiksi heikommassa asemassa suhteessa iäkkäämpiin työntekijöihin ja työnhakijoihin. Varhainen puuttuminen, byrokratian vähentäminen, omaehtoinen osallisuus ja riittävä tuki ovat avainasemassa työttömyyden juurisyiden ratkomisessa.

Mielestäni on myös keinotekoista kasvattaa työllisyysastetta tuomalla työvoimaa kolmansista maista samaan aikaan kun kasvava määrä iäkkäämpää työvoimaa jää työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vaikka Marinin hallituksen aikana työllisyysaste nousi useita prosenttiyksiköitä, ei se johtunut rakenteellisista muutoksista vaan suureksi osaksi maahanmuutosta. Työvoiman halpatuonti ei edesauta Suomea nykytilanteessa.

Työelämän kohtaanto-ongelma on tilanne, jossa työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa. Tämä voi johtua monista tekijöistä, kuten alueellisista eroista, koulutusongelmista, digitalisaatiosta. Tyypillisessä alueellisessa ongelmassa työpaikat ja työnhakijat sijaitsevat eri alueilla, mikä vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta. Esimerkiksi tietyillä alueilla voi olla pulaa tiettyjen alojen ammattilaisista, kun taas toisaalla heistä on ylitarjontaa. Rakenteellinen kohtaanto perustuu siihen, miten työpaikat ja työntekijät kuvaavat itseään ja osaamistaan. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää huomioida mm. työhistoria ja koulutus. Työpaikkailmoitusten ja työnhakuprofiilien täyttö vaikuttaa suoraan kohtaantoon.

Pitäisikö yhteiskunnassa olla huolissaan, kun kohtaanto vähenee työvoiman vanhetessa? Onko osaaminen aidosti vanhaa vai tapahtuuko yhteiskunnassa työsyrjintää, kategorisesti? Osaaminen ei ole automaattisesti vanhentunutta pelkästään iän perusteella. Kohtaanto-ongelmaan on tärkeää puuttua monipuolisesti ja varmistaa, että työvoiman ikääntyminen ei johda osaamisen hukkaamiseen. Yhteiskunnan tulisi edistää ikäystävällisiä käytäntöjä ja torjua työsyrjintää kaikissa muodoissaan.

Työllisyysasteen nostamiseksi Suomen hallituksen tulisi harkita yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa.