Koulukierros houkuttelee nuoria teknologian pariin

Teknologia-alan töihin voi tulla hyvinkin vaihtelevilla taustoilla. Tämän oppi vapun alla Apollon Yhteiskoulun lukiolaisista koostuva yleisö, joka tuli seuraamaan Helsingin Insinöörien organisoimaa infotilaisuutta.

HI ry:n organisoimien kouluvierailujen kantava idea on houkutella erityisesti tyttöjä teknologia-alalle. Pääkaupunkiseudun kouluihin suunnatuissa infotilaisuuksissa piti alun perin olla edustus useasta teknologiayhtiöstä, mutta lopulta kierros päätettiin toteuttaa vain Nokian kanssa.

Apollon Yhteiskoulun lukiossa omista opinnoistaan ja työtehtävistään oli kertomassa kolme nuorta osaajaa, Elisa Sormunen, Atte Suutari ja Eero Vaskonen. Suutarin ja Vaskosen tie alalle on opintojen osalta ollut perinteisempi, ovathan molemmat koulutukseltaan diplomi-insinöörejä.

Elisa Sormunen sen sijaan on taiteen maisteri yhdysvaltalaisesta yliopistosta. Nyt koodarina Nokialla työskentelevä Sormunen on saanut teknisen alan koulutuksensa peliyhtiö Supercellin rahoittamassa Hive-koodarikoulussa. Pääsykoe kesti kuukauden, opinnot kaksi vuotta.

”Teatterin tekeminen on ihanaa, mutta onhan sekin totta, että alalta on vaikea saada vakituista työtä ja toimeentuloa. Siksi päätin hakea Hiveen, ja täytyy kyllä sanoa, että koodarina työskentely tuo ihan erilaista tyydytystä aivoille kuin taiteellinen työ. Molemmat hommat ovat tosi, tosi palkitsevia”, Sormunen hehkutti yleisölle.

Siihen, ketkä yritystä kulloinkin eri kouluissa edustavat, ei HI ole ollut vaikuttamassa. Mutta ainakin Apollossa esiintynyt kolmikko oli tehtävään nappivalinta: nuoret puhumassa nuorille, keskenään erilaiset persoonat kertomassa, miten ovat päätyneet suomalaisen vientiveturin palvelukseen tekniikan alan töihin.

Kyselevä yleisö oli hyvin mukana

Tapahtuma oli ensimmäinen koulussa näin suurelle porukalle järjestetty yhteistilaisuus sitten korona-ajan alun. Paikalle oli alun perin tulossa jopa 150 nuorta, mutta ihan niin paljon auditoriossa ei väkeä tainnut olla.

Nuoria pyydettiin kunnioittamaan vierailua panemalla kännykät pois käden ulottuvilta, mutta Atte Suutari käynnistikin tilaisuuden Kahoot-kyselyllä, joten nuoriso pääsi räpläämään kännyköitään ihan luvan kanssa.

Peli käynnistyi kysymyksellä, mitä Nokia nykyään tekee. Vaihtoehdoissa kuului historian lehtien havina: puhelimia, verkkoja, kumisaappaita, kaapeleita. Ääniä taisivat saada niistä kaikki. Kysymyspatteristo oli hyvin laadittu, pohtia piti muun muassa sitäkin, miltä aloilta teknologiayhtiöihin pääsee töihin. Oikein oli tietenkin valita insinööritieteiden lisäksi myös kauppatieteet, luonnontieteet ja humanistiset tieteet.

HI muistutti nuoria siitä, että myös ammattikorkeakoulut ovat väylä tekniikan alan töihin, varsinaiset esiintyjät kun olivat tulleet alalle muita koulutuspolkuja.

Pelin viimeinen kysymys oli ajankohtainen: mikä on tärkein opiskelijapyhä? Nuorna huiska väännettävä, vapustahan tietenkin oli kyse. Kisavoiton vei lukion kakkosluokkalainen Eetu Aro, kukaties lupaavaa insinööriainesta. Ainakin esitys sai häneltä kiitosta, eikä teknologia-ala ollut mitenkään poissuljettu vaihtoehto tulevaisuuden näkymiä ajatellen.

Esitystä tarkkaavaisena kuunnellut yleisö innostui kyselemään esimerkiksi globaalisti toimivan Nokian työkielestä sekä esiintyjien omista työnkuvista ja palkoistakin.

Ajateltavaa nuoret esiintyjät osasivat kuulijoilleen tarjoilla ilman setä- tai tätimäistä paatosta: Atte kertoi, kuinka mahtavaa on olla mukana tekemässä signaalianalyysiä ja 5 G -testausta 4 200,- euron kuukausikorvauksella ja saada päälle vielä kuusi tonnia vuosibonusta, mutta työn merkityksellisyydessä ei tyttöystävä taatusti jää jälkeen, vaikka palkka sairaanhoitajalla on 2 600,- euroa.

Antoisa opiskeluaika

Atte kannusti nuoria myös lähtemään opintojen perässä muualle: omalla kohdalla muutto pois kotoa Tampereelle opiskelemaan oli jo iso juttu itsenäistymisen kannalta, opiskelijavaihdon tarjotessa vain lisää uusia kokemuksia. Vaihto-oppilasaika keveine kursseineen kävi myös välivuodesta.

”Minun ihan oma näkemykseni on, että älkää pitäkö välivuotta lukion jälkeen. On helpompi päästä sisään heti koulun jälkeen”, Atte Suutari kannusti.

Hän itse oli ilman muuta menossa opiskelemaan kauppatieteitä. Iso pääsykoekirjamäärä kuitenkin kauhistutti, joten vaihtoehdoksi tulivat insinööritieteet.

Eero Vaskonen punnitsi tekniikan ja fysiikan opintojen välillä. Kiinnostus avaruuden ihmeitä kohtaan sai hakemaan Aalto-yliopistoon elektroniikan ja sähköalan opintoihin, joissa hän maisterivaiheessa suuntautui signaalikäsittelyyn ja koneoppimiseen. Niitä käsitteli myös Nokialle tehty diplomityö, ja sille tielle nuorukainen on ainakin toistaiseksi jäänyt.

Kaikki kolme kehuivat Nokiaa työpaikkana, eivätkä kehut vaikuttaneet velvollisuudesta esitetyiltä.

Apollon nuorista myös Dorina Fazliu piti teknologian pariin suuntautumista mahdollisena vaihtoehtona lukion jälkeen. Dorinaa kiinnostaa erityisesti koodaus, ja Elisan esimerkki kannusti.

Myös opo Anna Mäenpää oli tyytyväinen vierailun antiin.

”Tähän oli helppo tarttua, kun tarjolla oli valmis paketti, sen sijaan, että pitäisi itse soitella eri puolille ja koettaa löytää ihmisiä, jotka voisivat tulla puhumaan nuorille näistä asioista. Meille olisi tosi hyvä, jos vastaavanlainen tilaisuus olisi esimerkiksi joka toinen vuosi, silloin paikalla olisi aina uusia kuulijoita”, Mäenpää totesi.

Teksti: Annamari Iranto
Kuva: Grete Ahtola