Samu Salo iloitsee Insinööriliiton hyvästä maineesta

LOUNASPAIKKA ON TUTTU vuosien takaa. Täällä Samu Salo istui eräiden muiden järjestöaktiivien kanssa pohtimassa Insinööriliiton asioita, jo ennen pestiään edes Helsingin Insinöörien puheenjohtajana. HI:n nokkamiehenä Salo aloitti 2014 ja siirtyi Insinööriliiton puheenjohtajaksi keväällä 2016, kesken edellisen puheenjohtajan kolmannen kauden.

Silloin tarjoilijatkin olivat tuttuja. Nyt Länsi-Pasilassa sijaitsevaa hotellia pyörittää eri toimija eikä lounasaikaan voi enää tilata à la carte -annoksia. Harmillista, olisihan ollut kiva, että HI:n ennakkoon tarjoama 50-vuotislounas olisi ollut tulevan päivänsankarin mieleen, vaikka miehen mieliruokaa ei ravintolasta olisi mitenkään voinut saadakaan.

Emme aloita ruokailua heti. Ensin jutellaan.

SAMU SALO EI pidä 50-vuotispäivää kovin kummoisena merkkipaaluna.

– Ennen se oli jotenkin isompi juttu, vaikka kyllähän se vieläkin kertoo, ettei tässä enää ihan poikasia olla, Salo muotoilee.

Jos ikänsä voisi valita, Samu haluaisi ehkä olla 28-vuotias.

– Siis nykyisillä tiedoilla varustettuna, hän täsmentää.

Jotain tulisi ehkä tehtyä toisin, vaikkei elämä huonoa ole ollut näinkään.

Ajankohtainen maailmantilanne on juuri nyt sellainen, että varsin hyvällä syyllä voi puhua poikkeusajoista. Ja poikkeusaikoina instituutioiden, ammattiyhdistysliike mukaan luettuna, merkitys korostuu, sanoo Samu Salo.

Jos Suomi ajautuisi vakavaan kriisiin, ay-liikkeen rooli kylläkin muuttuisi. Silloin ammattijärjestöt organisaatioineen voisivat tukea yhteiskuntaa huolehtimalla tehtävistä, jotka valtio näkisi tarpeellisiksi. Kysymys voisi olla vaikkapa kotinsa menettäneiden majoittamisen organisoinnista tai huoltovarmuuteen liittyvistä kysymyksistä, erilaisista toimista, joiden toteuttaminen vaatisi strukturoituja toimintamalleja.

Taustalla on ajatus siitä, että ay-liikkeen perusta on solidaarisuudessa, vaikka edunvalvonta toiminnan keskiössä onkin. Järjestelmän romuttamisella voisikin olla ikävämmät seuraukset kuin moni on ajatellutkaan.

INSINÖÖRIEN TYÖLLISYYSTILANNE ON vuoden 2026 aikana parantunut merkittävästi, ja siihen puheenjohtaja Salo on tyytyväinen. Kuten siihenkin, kuinka Insinööriliitto on pitkäjänteisesti parantanut työttömien jäsentensä palvelua.

– Olemme lisänneet koulutuksia ja muita työllistymistä edistäviä palveluja, ja käyttäjät ovat olleet niihin todella tyytyväisiä. Itse asiassa palvelutarjonta on nyt vajaakäytöllä, joten sopii toivoa, että entistä useampi löytää palvelut ja näkee niiden hyödyn juuri itselle, Salo sanoo.

Tulevana vuonna liitto aikoo panostaa henkilöstöedustajien koulutukseen, jotta nämäkin voisivat paremmin tukea jäsenistöä työpaikoilla.

Myös tuoreet tulokset Reputation and Trust Analytics -tutkimuslaitoksen toteuttamasta ammattijärjestöjen mainetutkimuksesta vetävät suun messingille: Insinööriliitto komeilee tutkimuksen kärjessä, vastaajat pitivät sitä parhaiten johdettuna ammattijärjestönä. Näyttää siis siltä, että tehty työ saa tunnustusta, iloitsee puheenjohtaja Salo.

Parannettavaakin on. Salo toivoo, että jäsenjärjestöt kautta linjan saavat tiivistettyä yhteistyötä omien henkilöstöedustajina toimivien jäsentensä kanssa, ja että HEDien rooli jäsenhankinnassa kasvaa. Salo jaksaa ihmetellä, miten palkansaajat työpaikoilla eivät ymmärrä, kuinka merkittävää työtä ammattijärjestöt tekevät ansiotason kannalta.

– Jos verrataan tilannetta aikaan ennen vuotta 1995, jolloin teknologiateollisuuden ylemmät toimihenkilöt saivat ensimmäisen työehtosopimuksensa, nähdään, että kuukausipalkat ovat TES-järjestelmän ansioista nousseet keskimäärin tuhat euroa suuremmiksi kuin miten ilman sopimuksia olisi käynyt. Kyllä tällaisen järjestelmän ylläpidosta kannattaa maksaa vuosittainen jäsenmaksu, jonka työehtosopimuksilla ja jäseneduilla saa hyvinkin takaisin, Salo huomauttaa.

Jäsenten määrä on suoraan verrannollinen neuvotteluvoimaan ja siten neuvottelujen tuloksiin. Ja vaikka kaikilla aloilla ylemmillä ei TESsejä ole, toisten sopimusten vaikutukset kyllä valuvat niidenkin palkkoihin ja työehtoihin.

KESKUSTELUSTA EIVÄT AIHEET lopu, mutta lounasta on tarjolla vain rajoitetun ajan, joten noudamme ruokaa buffet-pöydästä. Tarjolla on paprikaa – hyvä, sillä se on ainoita tuoretuotteita, jotka Salo kelpuuttaa lautaselleen listalta, jolta ravitsemusterapeutti on kehottanut ruoka-aineita valitsemaan. Hyvä myös, että liha-annokseen kuuluva sienikastike on tarjolla erikseen.

Pitkää päivää painava liittopuheenjohtaja syö lähes yksinomaan ulkona, eikä ainakaan kokkaa itse kotona.

– Ei ole aikaa, eikä osaamista, eikä oikein haluakaan, Salo sanoo.

Lempiruuan äärelle pääsee vain harvoin.

Aika on kortilla, kun työkenttä on laaja, ihan fyysisestikin. Salo haluaa kiertää kentällä, siis jäsenjärjestöissä ympäri maan, ja pyrkii myös vierailemaan yrityksissä ja muilla työpaikoilla eri puolilla Suomea.

Ajan puute on myös yksi koko suomalaisen työelämän isoista kysymyksistä tilanteessa, jossa jatkuvat keskeytykset, monen asian hoitaminen yhtäaikaisesti ja muu muka-tehokkuus tosiasiallisesti nakertavat työtehoa. Muita Salo neuvookin pysähtymään sen äärelle, mitkä todella ovat tehtäviä, jotka on aivan pakko hoitaa, jos työ alkaa kuormittaa liikaa.

Siinä missä vanhempi polvi on törmännyt työelämän kuormittavuuteen vasta uran edetessä, joutuvat nuoremmat kohtaamaan haasteet heti uran alussa, tilanteessa, jossa lähtökohdat ovat hyvin toisenlaiset kuin ennen. Koulujen rauhattomuus, digilaitteiden käytön aiheuttama keskittymiskyvyn rapautuminen ja lisääntynyt minäkeskeisyys ovat luoneet ongelman, johon pitää puuttua, vaikka tilanteen parantaminen ottaa aikansa.

Tässäkin asiassa täytyy siis olla valmis pelaamaan pitkää peliä, johon Salo viittaa usein. Jos digilaitteet kielletään alle 18-vuotiailta nyt ja kouluihin palaa työrauha, tuloksia nähdään parinkymmenen vuoden kuluttua. Mutta jos entinen meno jatkuu, uhkana voi oppimistulosten heikentymisen lisäksi olla yhteiskunnan liiallinen eriarvoistuminen, Salo pohtii.

MYÖS EDUNVALVONTA ON pitkää peliä, muistuttaa Salo. Eikä siinä ole kysymys vain yksittäisistä työehtosopimuksista, vaan muustakin yhteiskunnallisesta toiminnasta, kuten lainsäädäntötyöhön vaikuttamisesta ja yleensäkin yhteiskunnan rakentamisesta. Poliittiset puolueet eivät siis ole ainoita yhteiskunnallisia toimijoita, huomauttaa Salo.

Koska ammattijärjestöt ovat omalla työllään ylläpitämässä esimerkiksi yhteiskuntarauhaa, pitäisi työn tulostenkin koitua vain jäsenten hyödyksi. Näin sanoo Salo viitaten keskusteluun vapaamatkustajista, siis palkansaajista, jotka pääsevät nauttimaan ammattijärjestöjen neuvottelemista paremmista työehdoista osallistumatta toiminnan rahoittamiseen jäsenmaksuin.

– Eihän se niinkään mene, että jos naapuri rakentaa paljun, niin minä voin mennä sinne vaatimaan että paljuun pitää päästä, Salo vertaa.

Myös puoluepolitiikassa pitäisi Salon mielestä pelata pitkää peliä. Hyvän tulevaisuuden rakentaminen vaatisi ylivaalikautisia ratkaisuja, toimintamalleja, joilla ei pyrittäisi vain seuraavien vaalien äänisaaliin maksimointiin. Henkilökohtaisia ambitioita puoluepolitiikkaan Salolla ei ole, usko puoluepolitikointiin on ainakin juuri nyt koetuksella.

– Suomalainen politiikka on yhdistelmä amerikkalaista idiotismia ja venäläistä teatteria, Salo murjaisee.

SALO ON JOHTANUT Insinööriliittoa reilut kymmenen vuotta ja nykyistä kautta on jäljellä vielä vuoden päivät. Olisiko Samu Salo valmis vielä uuteen puheenjohtajakauteen?

– Olet ensimmäinen, joka tätä kysyy, Salo vastaa jatkamatta aiheesta sen enempää.

Vaikka liitto on päättänyt jatkossa rajoittaa puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten toimikausia, Salo voi edelleen asettua ehdolle. Toinen kysymys kuitenkin on, valitaanko liitolle enää tulevaisuudessa työsuhteista puheenjohtajaa, vai siirtyykö liitto malliin, jossa sen operatiivista toimintaa johtaa toiminnanjohtaja.

Salo ei itse kannata toiminnanjohtajamallia, mutta ei sen perusteellisemmin antaudu pohtimaan sitä, onko esimerkiksi ammattijärjestöjen välinen, keskusjärjestörajatkin ylittävä yhteistyö luontevampaa jos pöydän ääressä istuvat samalla periaatteella tehtäviään hoitavat puheenjohtajat.

Tulevaisuus on siis viisikymppisellä avoin. Reilun kokoisen lottovoiton myötä voisi tietysti ottaa rennosti: matkustella, kukaties muuttaakin ainakin joksikin aikaa toisaalle. Lempipaikkoja on Annecy Ranskassa, vähän Sveitsin Geneven eteläpuolella. Se tuli tutuksi jo 25 vuotta sitten.

Lottovoittajana olisi myös aikaa vaalia ystävyyssuhteita, panostaa sosiaaliseen elämään. Ja nauttia useammin siitä lempiruuasta, eli klassisesti: äidin tekemistä lihapullista. Seuraavaa Seinäjoen-reissua odotellessa siis.

Syntymäpäiväänsä liittojohtaja ei juhlista isosti pääkaupungin humussa, vaan läheistensä kanssa Tampereella. Paikalla lokakuun viimeisenä perjantaina ovat ainakin äiti ja sisarukset isoveljeä onnittelemassa. Lauantai meneekin sitten jo työn merkeissä: ensin vuorossa on Insinööriopiskelijaliiton liittokokous Jyväskylässä, sitten Ala-Kymen Insinöörien 90-vuotispäivät Kotkassa. Itse merkkipäivä on sentään hyvän TESsin ansiosta palkallinen vapaapäivä.