Kieputus on tekniikkalaji

INSINÖÖRILIITON JÄRJESTÄMÄ LINNANMÄEN huvipäivä lauantaina 20.5. onnistui hienosti, kun yli viisituhatpäinen porukka pääsi lämpimässä ja aurinkoisessa säässä kieppumaan ja kirkumaan laitteiden villissä pyörityksessä. Yli neljäsataa kävijää osallistui Helsingin Insinöörien huvibingoon, ja sen perusteella voi sanoa, että myös naurua riitti, herkkuja tuli syötyä ja HI:n maskotti Hilpurikin tuli liiton teltalla tutuksi.

Lintsin laitteissa toden totta pääsee irti arjesta – mutta niissä on myös paljon insinööriä kiinnostavaa tekniikkaa. Esimerkiksi vuonna 2019 käyttöönotettu Taiga on Suomen pisin, korkein ja nopein ratalaite ja edustaa samalla huvipuistoissa yleensäkin vielä melko harvinaista tekniikkaa.

– Juna laukaistaan liikkeelle lineaarisynkronimoottoreilla ja toinen sykäys annetaan matkan puolivälissä, joten vauhti ei pääse hiipumaan loppua kohti, Linnanmäen tekninen johtaja, insinööri Marko Tikkanen kertoo.

Hieman yli 100 km/h-maksinopeutensa Taiga saavuttaa laskun alimmassa kohdassa. Silmukoihin mennään turhia jarruttelematta ja matkaa tehdään myös pää alaspäin.

– Taiga on saanut mainetta myös Suomen ulkopuolella. Se on houkutellut meille esimerkiksi coaster-faneja eli ratalaiteharrastajia, jotka kiertävät maasta toiseen etsimässä huippukokemuksia.

LAITE-ELÄMYSTEN VOIMAKKUUS ON eri tekijöiden summa. Taigan ohella Linnanmäen suosituimpiin uusiin laitteisiin kuuluu Linnunrata eXTra. Siinä varsinainen matkanteko on Taigaa maltillisempaa, mutta kokemusta vahvistetaan VR-laseilla.

– Valittavissa on kolme eri virtuaaliseikkailua, jotka on synkronoitu kulkemaan tarkasti ratavaunun liikkeiden mukaan. Kun vaunu liikahtaa vaikkapa vasemmalle, myös VR-seikkailussa liike suuntautuu vasemmalle, kertoo Tikkanen.

Raketti-laite taas ampaisee nimensä mukaisesti raketin lailla 60 metrin korkeuteen 2,5 sekunnissa – kiihtyvyys on 4 G ja paluumatkasta vastaa painovoima.

– Raketissa mitataan gondolin ja asiakkaiden yhteispaino ja paine suhteutetaan sen mukaan laukaisutankkiin. Laukaisuvaiheessa avataan venttiili ja gondolin jokaisella sivulla olevat sylinterit saavat painetta. Mäntä menee alas ja gondoli asiakkaineen ylös. Yksinkertaista, mutta kaunista.

Linnanmäen korkein laite on 75-metrinen vapaapudotustorni Kingi, jonka gondoli kiihtyy alastulossa lähes 23 metriin sekunnissa.

Vuoristorata Kirnun tapaisia laitteita, jossa istuimet matkaavat radan vieressä ja pyörivät vapaasti ajon aikana, löytyy maailmalta ainoastaan neljä.

Metallisessa Tulireki-vuoristoradassa lasketaan 336 metriä mutkia parissa minuutissa. Ukko puolestaan kieputtaa matkustajia korkeudessa ylösalaisin ja syöksyy sitten 105 kilometrin tuntinopeudella alas.

LINNANMÄEN SUOSITUIN JA ikonisin laite on kuitenkin vuonna 1951 valmistunut Vuoristorata. Se tuntuu siirtyvän sukupolvelta toiselle, hieman samaan tapaan kuin vaikkapa Aku Ankka -lehti.

– Vanhassa vuoristoradassa vaunut vedetään vaijerilla ylös ja perässä oleva jarrumestari annostelee vauhtia ja varmistaa, että edessä oleva rata on vapaa. Toki käytössä ovat myös paineilmajarrut, joita hupimestari voi käyttää tarvittaessa laiturilta, maanpinnan tasolta.

Vanha vuoristorata tarvitsee enemmän huoltoa ja käyttöhenkilökuntaa kuin uudemmat laitteet, mutta on kaiken sen arvoinen, sanoo tekninen johtaja Tikkanen.

– Vuoristorata on kokonaiselämys, johon kuuluu oleellisesti tietty nitinä, natina ja tietenkin tervatun puun tuoksu.

TIKKANEN KIERTELEE TYÖNSÄ puolesta paljon myös huvipuistoissa maailmalla. Hänellä on perspektiiviä arvioida, mihin alalla ollaan menossa.

– Yhdysvalloissa, missä kaikki on suurta ja väkeä on paljon, ratalaitteiden ratojen pituus ja laitteiden kapasiteetti kasvaa entisestään, Tikkanen tietää.

Kieputuksen ja höykytyksen määrää ei kuitenkaan pystytä paljon nykyisestä nostamaan, sitä rajoittavat myös huvipuistoalan määräykset.

– Yleensä hurjimmat laitteen suunnitellaan 4-5 G:n kiihtyvyyden mukaan, mutta joissakin tapauksissa kiihtyvyys voi olla hetkellisesti jopa 6 G:tä.

Vaikka kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kovaa, Tikkanen uskoo vakaasti huvipuistojen tulevaisuuteen.

– Monilla meistä on tarve kokea huvipuistolaitteiden tarjoamia fyysisiä äärikokemuksia. Mutta muutkin voivat nauttia siitä, kun he näkevät ympärillään riemua ja iloisia ihmisiä. Huvipuisto on aivan oma maailmansa, Tikkanen miettii.

Turvallisuus on ykkösasia

Huvipuistolaitteet huolletaan ja tarkistetaan yksityiskohtaisen ohjelman mukaan. Kerran vuodessa tehdään iso huolto, jolloin laitteet puretaan osiin ja muun muassa niiden hitsaussaumat, pyörät ja turvapuomit tarkastetaan perusteellisesti.

– Kesällä laitteet tarkistetaan joka aamu. Tällöin käydään läpi ennen kaikkea turvapuomien toimivuus, mutta myös kaikki pultit, mutterit, tapit ja sokat, kertoo Linnanmäen tekninen johtaja Marko Tikkanen.

Huvipuistolaitteiden turvallisuus lisääntyy tulevaisuudessa myös digitaalisuuden ansiosta.

– Digitaalisuuden, erilaisten antureiden sekä langattoman tiedonsiirron avulla päästään esimerkiksi siihen, että ratalaitteita pystytään seuraamaan entistä tarkemmin. Jos anturit havaitsevat, että jonkun vaunun liikkeissä tai nopeudessa on jotain poikkeavaa, niin laitteen käyttö pysähtyy automaattisesti, Tikkanen kertoo.

Hän lisää, että anturitietoja käytetään jo nyt paljon, mutta kun tiedonsiirto paranee, tietoa saadaan yhä enemmän ja se on tarkempaa.

Huvipuistojen turvallisuuskäytäntöihin liittyvät olennaisesti myös laitteiden pehmusteiden ja turvapuomien mukaan määrittyvät käyttäjien pituusrajat. Ongelmana ei ole vain käyttäjien lyhyys, vaan esteeksi voi koitua myös liiallinen pituus. Lauri Markkanen (213 cm) joutuu valitsemaan Linnanmäellä jonkun muun laitteen kuin Kehrän, Kingin, Kirnun, Linnunrata eXtran, Magian, Raketin tai Taigan, joissa kaikissa käyttäjän maksipituus on 195 senttiä.