UHAKAUVIEN MAALAILU OLI huipussaan, kun Helsingin Mannerheimintien kunnostusurakasta kerrottiin julkisuuteen. Kaupunki ei itse säästellyt sanojaan: Helsingin Sanomat lainasi kaupungin omaa tiedotetta kirjoittaessaan, että ”kyseessä on Helsingin tähän mennessä isoin, vaativin ja eittämättä myös kaupunkilaisille vaikein työmaa”.
Ainakin omaan mieleeni nousi ihmetys, mistä ihmeestä sitä joutuukaan kiertämään, kun kaupungin valtaväylä ei kahteen vuoteen ole käytössä.
Mutta onhan se ollut käytössä, koko remontin ajan on autoillekin ollut avoinna kaista suuntaansa. Bussit, jakeluautot ja henkilöautot ovat ajelleet sulassa sovussa samalla kaistalla; ajoneuvomäärät toki taitavat olla tällä haavaa aika lailla vähäisempiä kuin ennen remontin alkamista.
Jalankulkijana ei ihan koko aikaa ole päässyt kulkemaan juuri siitä tutusta kohdasta, mutta aika vähän lisävaivaa kadun käytöstä on aiheutunut. Ottaen huomioon, että paljon paitsi kadulla, myös sen alapuolella muuttuu. On pakkokin muuttaa.
VANHIN LÖYTYNYT VESIJOHTO, edelleen käytössä ollut, on dokumentoitu vuodesta 1877 palvelleeksi. Putki on sinänsä ihan kohtuullisessa kunnossa, mutta on nyt kuitenkin syytä vaihtaa, totesi projektinjohtaja Antti-Juhani Lehtinen Helsingin kaupungilta esitellessään työmaata Helsingin Insinöörien jäsenille.
Vesiputkien lisäksi maan alla pitää uusia kaukolämpö- ja jäähdytysputket ja sähkö- ja telekaapelit. Maan päällä uusiksi menevät ajoradat, jalkakäytävät ja pyörätiet. Jälkimmäisistä tulee kyllä leveät, mutta yksisuuntaiset, mikä taatusti ärsyttää monia.
Myös ratikkakiskot uudistetaan, samoin -pysäkit: ne muun muassa pitenevät tulevaisuuden pikaraitiotieyhteyksiä silmällä pitäen. Raitiotieliikenteen ääniä vaimennetaan eristematoin. Ja niin edelleen, työlista on pitkä. Myös Mannerheimintien sivukatuja uudistetaan ja osan liikennöinti muuttuu yksisuuntaiseksi Mannerheimintien suuntaan.
Yksi tuleva uudistus on tuttu jo esimerkiksi Helsingin Hämeentieltä. Osaan risteyksistä tulee niin sanottu ylijatkettu jalkakäytävä, mikä tarkoittaa, että sivukadulta tuleva auto joutuu ylittämään reunakiveyksellä korotetun jalkakäytävän päästäkseen Mannerheimintielle.
Kaupungin mukaan ylijatkettu jalkakäytävä parantaa jalankulkijan turvallisuutta, mutta epäilyille on sijansa. Kun risteystä ei merkitä lainkaan väistämisvelvollisuuden osoittavalla kärkikolmiolla, moni saattaa tormata kevyen liikenteen väylälle päätä pahkaa, huomautti osa paikalla olleista HI:n jäsenistä.
Toisaalta ratikkapysäkkien yhteyteen tulee ylityspaikkoja, jotka eivät ole suojatiellä suojattuja: silloin jalankulkija on väistämisvelvollinen.
KUNNOSTUSTYÖN ENSIMMÄISEN OSAN eli Postikadun ja Runeberginkadun välisen katuosuuden pitäisi olla valmis noin vuoden kuluttua eli syksyllä 2024. Sen jälkeen alkaa toinen vaihe, joka ulottuu Runeberginkadun kadun kohdalta Reijolankadun risteykseen, siis vielä korttelin verran Nordenskiöldinkadusta pohjoiseen.
Saneeraus toteuttaa kaupungin visioita jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen käytön edistämisestä, mikä saattaa tietysti autoilijoita nyppiä, todennäköistä kun on, että esimerkiksi nopeudet aiempaa jonkin verran kapeammilla autokaistoilla hieman alenevat.
Kaupunkikuvaa remontti kuitenkin mitä luultavimmin kaunistaa, huolimatta sitäkin kohtaan esitetyistä huolista. Projektinjohtaja Lehtinen muisteli älämölöä, joka syntyi, kun Hesperian puistosta piti kaataa puita saneeraustyön yhteydessä.
– Puiden kaataminen herättää aina tunteita, mutta huonokuntoiset puut ovat todellinen riski. Säikähdyksellä on selvitty, mutta läheltä on pitänyt, kun Hesperian puistossa on ihan itsestään kaatunut kolme puuta ja Finlandia-talollakin yksi, valotti Lehtinen puiston viimeaikaista todellisuutta.
Myös baanan yli kulkevan sillan parannustyö sai suojeluhenkiset takajaloilleen, vaikka silta ei nykyisellä rakenteellaan olisi nykypainoja enää kauaa kestänyt. Parannustyö sitä paitsi kunnioittaa vanhan sillan ulkonäköä, joten siltäkin osin kaupunkilaiset voinevat olla lopputulokseen tyytyväisiä.
TUTUSTUMISKIERROKSELLE PÄÄSSEET HI:LÄISET kiittelivät mahdollisuutta tutustua saneerauskohteeseen. Joku sai kierrokselta tietoa omiinkin projekteihinsa, ja yleisesti ottaen ”ajankohtainen insinööritekniikan hanke” kiinnosti. Tilaisuuden isännät saivat yleisöltä myös ansaitsemansa kiitokset.
