Autoilun murros muuttaa paljon muutakin

HELSINGIN INSINÖÖRIEN JÄRJESTÄMÄ Korkean teknologian seminaari toukokuun alkupuolella keräsi paikalle reilut kolmekymmentä kiinnostunutta kuulijaa. Virtuaalisesti mukana oli vielä lähes 50 henkilöä lisää, kun tapahtuma välitettiin suoratoistona niille ilmoittautuneille, jotka eivät tulleet paikan päälle Helsingin Pasilaan.

Liikenteen tulevaisuudennäkymiä käsitelleen seminaarin asiantuntijakeskustelua pääsee seuraamaan myös näin jälkikäteen: seminaaritallenteeseen pääset tästä linkistä.

Liikenteen sähköistymisestä puhutaan paljon, ja melko paljon sillä saralla on varsin lyhyessä ajassa tapahtunutkin, totesi asiantuntijapaneelia vetänyt erityisasiantuntija, DI Vesa Linja-aho tiiviissä sähköautoilun historia -katsauksessaan. Harva tosin ehkä tulee ajatelleeksi, että kysymys ei ole ihan tuoreesta keksinnöstä, sähköautot kun ovat jo 1800-luvun innovaatio. Yleistymisessä vain on vierähtänyt.

Mutta nyt suuntaus näkyy selvänä. Uusista henkilöautoista täyssähköisiä on tänä vuonna jo yli kolmannes, eli puhutaan arviolta vajaasta 30 000 autosta. Viidennes on ladattavia hybridejä, eli kaikkiaan uusista autoista noin puolet on ”töpseliautoja”.

Alle 10 vuotta sitten, vuonna 2015, Suomessa ensirekisteröityjen täyssähköautojen määrä oli 243 kappaletta. Markkinoilla oli viisi täyssähköautomallia ja niiden toimintamatka maantiellä oli noin 100 kilometriä. Poikkeuksena Teslan Model S, joka tosin oli myös täysin omassa hintaluokassaan.

– Jos Early adopter -henkisiä tekniikanharrastajia ei lasketa, sähköautoihin suhtauduttiin lähinnä vitsinä, muistutti Linja-aho tuolloisista ajoista.

LYHYT VASTAUS SEMINAARIN kysymykseen Millä Suomi liikkuu 2030-luvulla? on etenkin henkilöautoilua ajatellen tietysti, että sähköllä. Yleisölle esitetty kysymys seuraavaksi hankittavan auton käyttövoimasta osoitti sekin, että sähköautoilu kiinnostaa: hieman yli 40 % vastanneista totesi hankkivansa seuraavaksi todennäköisesti täyssähköauton.

Mutta ei ilmiselvältä vaikuttava vastaus suinkaan tyhjennä aihetta. Sähköautoiluun liittyy paljon avoimia kysymyksiä ympäristöasioista osaajapulaan ja poliittiseen ohjaukseen.

Eikä sähköautoilussa ole kysymys vain sähköautoilusta. Kysymys voi olla esimerkiksi täysin uudenlaisten liiketoimintamallien syntymisestä, muun muassa osana energiajärjestelmää.

Oman auton akusta voisi myydä sähköä verkkoon, kuten on myös HI:n Insinöörikulman haastattelussa jo aiemmin todennut HIDAS-latausjärjestelmän kehittäjä Lavan Khoshnaw. Haastattelun voi kuunnella Soundcloudissa tai Spotifyssa.

Tai sitten ajatus auton hankinnasta muuttuu. Kun tällä hetkellä täyssähköisen henkilöauton hinnasta noin 40 % on akun osuutta, voisiko ollakin niin, että vechile-to-grid -tekniikan arkipäiväistyessä auton akun omistaakin auton omistajan sijaan sähköyhtiö, pohdiskeli yksi panelisteista, TEM:n johtava asiantuntija Jyrki Alkio.

Tai sitten, ainakin Etelä-Euroopassa, sähköistetty omakotitalo voikin olla sähköverkon ulkopuolella, kuten Vesa Linja-aho maalaili. Virtaa riittää, kun käytössä on riittävästi aurinkopaneeleja ja yöllä ilmastointi ja valaistus pelaavat pihalla seisovan auton täyteen ladatun akun avulla.

Lataukseen ja myös auton käyttöikään liittyvää uutta liiketoimintaa voisi syntyä, jos sähköautojen akkuteknologia muuttuisi modulaarisemmaksi ja nykyistä standardoidummaksi. Mutta akunvaihtoasemat, kuten akkuteollisuus kokonaisuudessaan, vaatisivat rutkasti uusia osaajia. Heistä taasen voi lähitulevaisuudessa tulla pulaa, sillä ainakaan tällä hetkellä sähköala ei ole kovassa kurssissa opiskeluvalintojaan tekevien nuorten parissa.

LIIKENTEEN SÄHKÖISTYMISEN HAASTEET kiertyvät nekin vahvasti akkujen ympärille.

Iso kysymys on mineraalien riittävyys. Innovaatiojohtaja Oscar Nissin Metropoliasta tosin muistutti, että riittävyyden sijaan pitäisi puhua saatavuudesta. Näin kysymys kytkeytyy geopolitiikkaan: mitä vaikuttaa se, että valtavia mineraalivarantoja hallitsee Kiina?

Entä uudet vaihtoehdot litiumioniakulle? Nyt esillä ovat olleet natriumioniakku, kiinteän elektrolyytin akku ja litiumhappiakku. Vai löytyisikö jotain aivan uutta ja mullistavaa?

Johtava tutkija Mikko Pihlatie Teknologian tutkimuskeskus VTT:ltä arveli kiinteän elektrolyytin akkujen kirivän kilpailussa parhaiten. Mutta kaikki panelistit olivat yksimielisiä siitä, että minkä tahansa uuden vaihtoehdon kehitys teollisen mittakaavan ratkaisuksi on todella pitkä, siksi uusia ratkaisuja ei synny nopeasti.

Panelisteilla oli mielenkiintoisia näkemyksiä myös vedyn roolista tulevaisuuden liikenneratkaisuissa, samoin kuin kiertotalouden tarjoamista vastauksista luonnonvarojen riittävyydestä puhuttaessa. Akkujen turvallisuus puhutti niin ikään, myös seminaarin jälkeen tarjoilujen lomassa käydyissä vapaissa keskusteluissa osallistujien kesken.

Parituntinen asiantuntijakeskustelu kannattaa siis kuunnella.