Carl Ljungqvist – Helsingin Insinöörien vanhin jäsen täyttää tänään 96 vuotta

96-vuotias Carl Ljungqvist viettää syntymäpäiväänsä läheistensä parissa. Lyhyen puhelinhaastattelun aikana Carl kertoili meille arjestaan ja muisteli pitkää uraansa Pasilan konepajalla.

Carl aloittaa päivänsä kahvilla, aamulehdellä ja aamiaisella, jonka jälkeen hän harrastaa voimistelua. Hän asuu yksin, mutta hänellä on iso perhe, joka huolehtii hänestä. Tämän lisäksi Carlin kotona käy päivittäin apulainen, joka valmistaa hänelle ruoan ja siivoa. Televisiota Carl ei juurikaan katso, paitsi uutisia ja tennistä, sillä hän on pelannut itsekin tennistä aiemmin.

Carl Ljungqvist syntyi 17. lokakuuta 1924 opettajaperheeseen Viipurissa. Perhe muutti Turkuun vuonna 1939 ja 1942 Carl aloitti opinnot Tekniska läroverket i Helsingfors -oppilaitoksessa. Heti seuraavana vuonna Ljungqvist meni armeijaan ja jatkoi opintojaan sodan jälkeen. Hän valmistui vuonna 1947 kone- ja metallitekniikan insinööriksi. Valmistumisensa jälkeen Ljungqvist työskenteli silkkitehtaalla kaksi vuotta, kunnes siirtyi rautateille. Pasilan konepajalla hän työskenteli piirustuskonttorin insinöörinä eläkkeelle jäämiseensä saakka.

– Tekninen puoli on aina kiinnostanut minua, tämä on ollut selkeä reitti alusta asti.

Ljungqvist muistaa, että aikaisemmin ei ollut tapana pitkään pohtia mihin kouluun hakea tai mitä työtä tehdä – päätöksiä tehtiin nopeasti ja ryhdyttiin heti valmistumisen jälkeen töihin. Omaa ammatinvalintaansa Carl ei kuitenkaan ikinä katunut; Pasilan konepajalla on ollut erittäin mukavaa työskennellä. Tärkeintä oli, että sai tehdä asioita vapaasti tietyn budjetin rajoissa.

– On tärkeää, että ihmiset saavat edistää hommaa ja mennä eteenpäin.

Pitkän uran aikana on ollut hauskoja hetkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Yhden Carl jakoi meille. Vaikka tämä on Carlin mielestä tarina epäonnistumisesta, hän muistelee sitä nauraen:

– Tilattiin matkustajavaunuja Saksasta ja ne toimitettiin laivalla. Yksi vaunu painaa 40 tonnia. Minun piti suunnitella puomi, millä nostaisimme nämä vaunut laivasta maahan. Piirsin sellaisen ja lähetin tarkistettavaksi satamaan, jossa tämä hyväksyttiin. Sillä suunnittelemallani puomilla nostettiin vaunuja, mutta puomi antoi periksi ja laiva alkoi nousta. Onneksi huomattiin, että puomi ei kestä 40 tonnia, ennen kuin vaunu pääsi putoamaan. Suunnittelimme heti seuraavana yönä uuden puomin, jolla nosto onnistui.

Carl toteaa, että insinööriala kehittyy tällä hetkellä erittäin nopeasti ja kehottaakin nuoria insinöörejä pitämään itsensä ajan tasalla.

Onnittelemme Helsingin Insinöörien puolesta Carlia ja toivotamme kaunista syksyistä lauantaipäivää läheisten kanssa!