Eläintarha vetää puoleensa aina vain

EKSOOTTISET ELÄIMET, KORKEASAAREN kaunis ympäristö ja iso insinööriporukka läheisineen. Siinäpä reseptiä onnistuneeseen koko perheen jäsentapahtumaan, joka jo useana vuonna on saanut lukuisan joukon insinööriliittolaisia viettämään loppukesäistä lauantaipäivää Helsingin edustalla sijaitsevalle kauniille eläinten saarelle.

Tänä vuonna ilmoittautuneita oli selvästi yli 1 400 henkeä, mikä on iso joukko, ja vaikka osallistujamäärä lopulta jäikin hieman alle mainitun luvun, on se paljon porukkaa. Jännityskerrointa lisäsi tänä vuonna se, että saapuminen saarelle tapahtui nyt eri paikasta kuin aiemmin. Ilmoittautumispisteellä kuullun perusteella kuitenkin vain kahdella jäsenellä tieto uudesta reitistä oli jäänyt huomiotta, eli he olivat pyrkineet Korkeasaareen Mustikkamaan kautta – turhaan, sillä Mustikkamaan ja Korkeasaaren välinen silta on tällä haavaa remontin takia suljettu.

Ilmoittautuminen sujui yllättävän juohevasti, siis vain hiukkasen säätöä vaatien. Lapsille varatut tehtävälaput, joilla saattoi osallistua arvontaan, loppuivat harmillisesti kesken. Suhtautuminen oli kuitenkin pääosin ymmärtäväistä, onhan isojen tapahtumien järjestelyissä tasapainoilu oikean mitoituksen ja suoraan jätteeksi päätyvän turhan materiaalin kanssa oma taiteenlajinsa, eikä ihan kaiken sujuminen ennalta ajatellusti välttämättä onnistu muutenkaan.

Ikävämpi harmin aihe oli Korkeasaaren ruokapalveluiden paha ruuhkautuminen. Monilla ruuan saaminen kesti tosi kauan, kun ravintolakapasiteettiakin oli nyt saarella käynnissä olevien uudistusten takia tavanomaista vähemmän. Tämä näkyi tapahtumapalautteissa, mutta insinöörit kyllä ymmärsivät, ettei vika ollut järjestäjän. Jatkoa ajatellen pitää pohtia, oliko takavuosien malli, jossa insinööriporukalle oli ihan oma, porrastettu ruokailunsa, sittenkin toimivampi ratkaisu kuin ruokalipukkeiden jakaminen. Nythän eläinten saari peräti pullisteli ihmisistä, kävijöitä oli tapahtumapäivänä saaren asiakaspalvelun mukaan kaikkiaan noin neljä tuhatta.

INSINÖÖRILIITON KATOS SAAREN keskellä toimi hyvänä kohtauspaikkana. Keskusteluissa järjestäjät saivat kiitosta ison perhetapahtuman järjestämisestä, moni mainitsi päivän olevan lapsille kesän kohokohtia. Joku kyseli ihan jäsenyyteen liittyviä asioitakin, ja hyvä niin, ammattijärjestö on aina liikkeellä jäseniään varten, vaikka tapahtuman ideana olisi rento yhdessäolo perheen ja muiden insinöörien kesken.

Myös sää suosi: jotkut kertoivat hetken kestäneestä pienestä pisaroinnista, joka ilmeisesti saavutti saaren, vaikka mantereen puolella sellaista ei ehtinyt tulla ainakaan ennen kuin HI:n ilmoittautumispiste oli purettu. Pilvet näyttivät kyllä uhkaavilta, ja tuuli tuiversi: alkuun teltan pystyttäminen uuden Finkensillan tuntumaan vaati luovia ratkaisuja, ja paluumatkalla saaresta tuuli sillalla oli aivan valtava. Ero saaren keskiosan tyveneen tunnelmaan oli uskomaton.

Korkeasaaresta suoraan Hakaniemeen kulkeneet pääsivät ainakin iltapäivällä kuulemaan myös uuden Merihaansillan laulua. Kokemus oli kiintoisa ja jotenkin valloittavakin, mutta alueen asukkaille kysymys voi olla meluhaitasta, ainakin pidemmän päälle. Insinöörille kysymys lienee siitä, että ratkaisua ei ole riittävästi testattu ennakkoon. Tai sitten siitä, että luonnon voimat voivat yllättää osaavimmankin insinöörin.

Kuvat: HI