MENSAN TESTEISSÄ KAUPUNKI ei ehkä pärjää, mutta kyllä Helsingillä älyä on. Sitä hyödyntää ja tuottaa lisää kaupungin oma innovaatioyhtiö Forum Virium Helsinki, tavoitteena asukkaiden arjen sujuvoittaminen datan ja teknologian avulla, muotoilee ohjelmajohtaja Kerkko Vanhanen.
– Älykaupungissa ihminen tekee itseään hyödyttäviä päätöksiä, jotka ovat samalla kestäviä myös ympäristön kannalta ja sosiaalisesti.
Kun esimerkiksi joukkoliikenne on äärimmilleen optimoitua – ja kun älykaupunkilainen saa vielä kännykkäänsä automaattisesti sijaintinsa mukaiset reitti- ja aikataulutiedot – sen käytöstä tulee entistä houkuttelevampaa. Dataa ja teknologiaa voidaan hyödyntää samaan tapaan vaikkapa asumisessa tai energiankäytössä. Koulun liikuntasalin käyttöäkin voidaan tehostaa, kun tieto vapautuvasta vuorosta saavuttaa nopeasti kiinnostuneet ja oven voi avata puhelimella.
– Älykaupungissa, kun kaikki sujuu entistä helpommin, kaupunkilainen voi saada jopa tunnin lisää aikaa päiväänsä, Vanhanen visioi.
Helsingissä ajatukset älykaupungista ovat hyvin samantyylisiä kuin vaikkapa muissa pohjoismaissa. Mutta esimerkiksi Kaukoidässä älykaupunkeja kehitetään usein enemmän teknologia kuin ihminen edellä. Autoritäärisissä valtioissa älykaupunkiin liittyy ennen kaikkea ajatus kansalaisten valvomisesta kameroiden ja tunnistusteknologian avulla.
HELSINKI ON OTTANUT askeleita kohti pohjoismaalaista älykaupunkia erityisesti aidoissa ympäristöissä toteutettujen Forum Virium Helsingin nopeiden kokeilujen avulla. Vanhanen johtaa yhtiön Fiksu kaupunki -kokonaisuutta, jossa kehitetään ratkaisuja ja palveluita, jotka helpottavat asukkaiden arkea, luovat yrityksille uusia mahdollisuuksia sekä edistävät hiilineutraalia kaupunkia.
Reilu kymmenen vuotta sitten Helsinki teki päätöksen, että rakenteilla ollut Kalasataman alue voisi toimia kokeilualustana uusille ratkaisuille. Forum Virium käynnisti tällöin alueella lyhyen aikavälin eli maksimissaan puoli vuotta kestävien kokeilujen mallin, jota hyödynnetään Helsingissä nykyäänkin. Se on toiminut esimerkkinä myös muille suomalaisille kaupungeille.
– Ideana on, että yritykset voivat projektiemme puitteissa kokeilla uusia keksintöjään ja tuotteitaan aidossa ympäristössä sekä kehittää niitä pidemmälle, kertoo Vanhanen.
Nopeita kokeiluja on hyödynnetty esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan, opetuksen, liikkumisen ja puhtaanapidon ratkaisujen kehittämisessä.
YHTENÄ ESIMERKKINÄ MIELENKIINTOISISTA nopeista kokeiluista Vanhanen mainitsee Laakson sairaalassa testatun robottikäsi Välkyn, joka pystyy muun muassa mittaamaan pulssia ja harjaamaan hiuksia. Kauppakeskus Redissä kokeiltiin aiemmin robottia, joka kuljetti ostoksia tornitalon asukkaille ja osasi yhteispelin Koneen hissin teknisen rajapinnan kanssa. Myös sensoriverkosto, joka välittää kaupunkilaisille tietoa Helsingin uimarantojen olosuhteista ja veden lämpötilasta sai alkunsa Forum Virumissa tehdystä kokeilusta. Ajantasainen tieto löytyy osoitteesta https://uiras.fvh.io/.
– Harva uusi innovaatio jää elämään sellaisenaan. Kokeilemalla tieto kuitenkin karttuu ja nähdään, minkä tyylisissä ratkaisuissa on potentiaalia jatkokehitystä varten, Vanhanen pohtii.
Käytännössä tekniikka saattaa esimerkiksi toimia hyvin, mutta tuotetta ei saada liiketaloudellisesti kannattavaksi. Voi myös olla, että kokeilun tarjoajalla ei ole mahdollisuuksia skaalata ratkaisuaan laajempaan käyttöön.
Tällä hetkellä älykkyyttä pyritään lisäämään Helsingissä myös jo rakennetuilla vanhoilla, niin kutsutuilla kaupunkiuudistusalueilla. Esimerkiksi Malmilla kehittämisen teemoiksi on valittu älykäs valaistus, katutilan analytiikka ja asukaskokemus, Malminkartanossa älykäs valaistus ja tyhjien tilojen hyödyntäminen ja Mellunkylässä puurakentaminen sekä lapsille ja nuorille suunnattujen väliaikaisten, osin digitaalisten peli- ja pop up -tilojen kokeilut.
HELSINGIN DIGITAALINEN KAKSONEN on älykaupunkikehityksen keskeisiä työkaluja. Digitaalinen kaksonen on datan avulla luotu malli kaupungista. Siinä on Helsingin infrastruktuuria, mutta jatkuvasti yhä enemmän tietoa myös vaikkapa liikennevirroista tai eri alueiden väestörakenteesta.
– Digitaalisella kaksosella – ja vaikkapa vielä tekoälyn avulla – voidaan tutkia etukäteen, miten vaikkapa erilaiset liikennejärjestelyt tai rakennukset tai sään ääri-ilmiöt vaikuttavat kaupunkiin, selittää ohjelmajohtaja Vanhanen.
Helsingin kasvattaminen älykkääksi kietoutuukin pitkälti juuri datan ympärille.
– Dataa kerätään paljon ja sitä jaetaan avoimesti. Kun dataa sitten pyöritellään ja tutkitaan, syntyy ideoita, mihin kaikkeen hyödylliseen sitä voidaan käyttää, Vanhanen kuvailee.
MUTTA KUINKA ÄLYKÄS Helsinki voi sitten olla vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua – ja, ennen kaikkea, miten se näkyy arjessamme? Kerkko Vanhanen suostuu asettamaan Pelle Peloton -hatun päähän ja ideoimaan:
– Itse uskon, että tarjolla on esimerkiksi nykyistä paljon enemmän vaihtoehtoisia energiamuotoja. Ihmiset ovat myös hyvin tietoisia omasta energiankulutuksestaan. Joukkoliikenne on voimissaan, mutta lisäksi Helsingissä näkyy pienikokoisia, juuri kaupunkiympäristöön suunniteltuja sähköautoja, joita vuokrataan kuin sähköpotkulautoja.
Rakennusten julkisivuissa ja katoilla saattaa olla nykyistä enemmän viherratkaisuja, jotka virkistävät ja viilentävät katutilaa. Tästä kaikesta kerätään myös mittausdataa. Rakennusten katoilla viherratkaisut voisivat parantaa viilennyksellään myös aurinkosähköpaneelien hyötysuhdetta.
Vanhanen toivoo myös, että Helsingissä olisi kymmenen vuoden kuluttua nykyistä tehokkaammat prosessit kiertotalouden toteuttamiseksi.
– Haaveissani on, että rakennuksetkin pystyttäisiin kierrättämään. Tämä vaatisi kuitenkin sitä, että meillä olisi täsmällistä dataa siitä, mitä missäkin rakennuksessa on – eli kun talo tulee elinkaarensa päähän ja se puretaan, niin vaikkapa sen ovet ja ikkunat ja siinä käytetyt ontelolaatat voitaisiin sijoittaa helposti uuteen kohteeseen, Vanhanen visioi.
Insinöörikulmallakin puhutaan Forum Virium Helsingistä
Helsingin Insinöörien Insinöörikulma-podcastissa on haastateltavana projektinjohtaja Aaron Koskela, joka on aiemmin työskennellyt Forum Virium Helsingillä. Nykyisissä tehtävissään kaupunkiympäristön toimialalla rakennusten ja yleisten alueiden kunnossapidossa Koskela pääsee käytännössä hyödyntämään ideoita, joita FVH:ssa on syntynyt ja syntyy. Koskelan haastattelu on muutenkin kiinnostava uratarina matkasta tiehöylän penkiltä insinöörikoulutuksen kautta projektinjohtajan tehtäviin. Insinöörikulmaa voi kuunnella Soundcloudissa tai Spotifyssa.