Helsinki varautuu tulviin

HELSINGIN RIESANA OVAT niin meri- ja hulevesi- kuin vesistötulvatkin. Merivesitulva syntyy, kun meriveden pinta nousee poikkeuksellisen korkealle. Vesistötulvassa puro tai joki ei pysy uomassaan. Hulevesitulvasta on kyse, kun vettä sataa rakennetussa ympäristössä niin rankasti, että hulevesijärjestelmä ylikuormittuu eikä pysty sitä hallitsemaan.

Projektinjohtaja Heikki Takainen Helsingin kaupungilta muistuttaa, että ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, myös rankkasateet, yleistyvät. Lisäksi merenpinta on nousussa, mikä lisää merivesitulvien riskiä.
Helsinki on varautunut kaikkiin tulvatyyppeihin, yhdessä toisen merenrantakaupunki Espoon, Vantaanjoen varrella sijaitsevan Vantaan, Kauniaisten sekä kaupunkien yhteisen vesihuolto-organisaatio HSY:n kanssa. Keskeisiin yhteistyökumppaneihin kuuluvat myös Ilmatieteenlaitos ja Pelastuslaitos.

– Helsingissä on muun muassa kartoitettu erityiset riskipaikat ja mallinnettu tulvaveden nousua. Mahdolliset tulvariskit huomioidaan kaavoituksessa ja rakennusmääräyksissä. Tulvien varalle on laadittu toiminta- ja pelastussuunnitelmia ja joihinkin kriittisiin paikkoihin on rakennettu myös esimerkiksi tulvapenkereitä, kertoo varautumisesta prohjektinjohtaja Takainen.

POTENTIAALISESTI SUURIN RISKI Helsingin asutukselle aiheutuu merivesitulvista.

– Kaupungin määräysten mukaan uudet rakennuskohteet pitää rakentaa noin kolmen metrin korkeudelle merenpinnasta. Käytännössä erityisen tulvaherkillä alueilla, esimerkiksi Länsisatamassa, rakennuskorkeus on paikoin neljä metriä merenpinnan yläpuolella, Takainen kertoo.

Hän lisää, että alueen herkkyys merivesitulville riippuu paitsi maan alavuudesta myös siitä, kuinka suuri aallokko sen edustalle voi syntyä. Jo rakennetuille tulvaherkille alueille on tehty tulvapenkereitä. Vartiokylä ja Marjaniemi saivat suojakseen penkereitä vuosituhannen alun suurten tulvien jälkeen, nykyään niitä on myös esimerkiksi Laajasalon alueella.

– Tulvapenkereissä on esimerkiksi omat luukut, joiden kautta sadevesi valuu maalta mereen. Tulvan aikana luukut suljetaan ja sadevesi poistetaan vallin toiselle puolelle pumpuilla, selittää Takainen.

HULEVESITULVAT OVAT ETENKIN kantakaupungin riesa. Myös Herttoniemen yritysalue on altis hulevesitulville. Kummallakin alueella on paljon vanhoja sekavesiviemäreitä, joissa samoissa putkissa kulkee sadevesi ja jätevesi.

– Kovalla rankkasateella putkistojen kapasiteetti ei välttämättä riitä, jolloin vesi voi tulvia kadulle. Hulevesitulvat eivät aiheuta kuitenkaan asunnoille tai vaikkapa sairaaloiden kaltaisille kriittisille kohteille mitään erityisen merkittävää uhkaa, Takainen kertoo.

Sekavesiviemäröinnin putkistoja uusitaan katujen peruskunnostusten yhteydessä. Siihen, että kaikki kaupungin viemäriputket on saneerattu, kuluu kuitenkin aikaa kymmeniä, ehkä jopa sata vuotta. Kaupungin kadut ovat tyypillisimmin auki sähkö- ja tietoliikennekaivantojen takia. Samaan yhteyteen on vaikea yhdistää laajoja vesihuollon saneeraustöitä.

Ainakin tiiviisti rakennetun kantakaupungin ulkopuolella hulevesitulvia voidaan pyrkiä hallitsemaan myös viherrakentamisen avulla sekä viivästyttämällä sadevesien kulkua. Viheralueet sitovat jo itsessään vettä, mutta lisäksi niiden yhteyteen voidaan rakentaa erilaisia altaita. Purojen yhteyteen voidaan rakentaa kaksitasouomia, jolloin tulvavesi nousee purossa hallitusti ylemmälle tasolle.

Kuninkaantammen uudelle asuinalueelle Länsi-Helsinkiin on rakennettu pilottihankkeena hulevesiallas, josta kerätään nyt kokemuksia. Vastaavia altaita on suunnitteilla myös Malmin lentokentän alueelle.

Helsingissä on käynnistynyt myös esimerkiksi pilottikokeilu, jossa 17 parkkipaikan tilalle on istutettu puita. Tämän kaltaiset istutukset auttavat tekemään kaupungista vihreämmän ja vehreämmän, lisäksi puut sitovat toki myös hieman vettä.

VAIKKA VESISTÖTULVAT AIHEUTTAVAT Helsingissä suhteessa vähemmän ongelmia, niihinkin on varauduttu. Pienestäkin purosta voi nimittäin tulla iso joki.

– Pikku-Huopalahden alueella taannoin tulvineen Haagan puron tilanne on parantunut, kun puron alaosa patorakenne purettiin ja uomaa muokattiin taimenille sopivaksi, kertoo Takainen.

Ongelmia voivat teettää myös purojen liian pienet siltarummut. Esimerkiksi Viikin Latokartanon Viikinojan siltarumpu aiotaan vaihtaa isompaan, koska tulviva puro voi nousta läheisen koulun pihalle. Vantaanjoen mahdolliset tulvat on huomioitu asemakaavassa ohjaamalla asutusta riskittömimpiin paikkoihin.

Helsingissä ja lähikaupungeissa on tietenkin laadittu myös pelastus- ja toimintasuunnitelmat niihin hetkiin, jolloin tilanne on päällä. Mutta esimerkiksi kauppatorin kaltaiseen tulva-alttiiseen, mutta historiallisesti ainutlaatuiseen miljööseen ei voi rakentaa pysyviä tulvapenkereitä. Kun meriveden pinta alkaa nousta, apua tarjoavat vanhat kunnon hiekkasäkit ja esimerkiksi tiiviit pahvipaalit, joista voidaan rakentaa erilaisia seinämiä. Parhaillaan harkittavana ovat myös tuubimaiset, vedellä täytettävät tulvaesteet. Mutta akuutteihin tilanteisiin tarvittaisiin myös uudenlaisia, entistä tehokkaampia ratkaisuja, sanoo projektinjohtaja Takainen.

– Kaipaisimme uudenlaisia, joka säähän sopivia, kevyitä, helposti siirreltäviä ja tiiviitä tulvaesteitä. Niiden olisi toimittava myös erilaisilla alustoilla, niin kivetyksellä kuin asfaltillakin.

Työsarkaa voisi olla siis vaikkapa hoksnokalle insinöörille.

Fiksu varautuu myös itse

Tulvariskialueella myös yksityishenkilön tai taloyhtiön on syytä varautua mahdollisiin tulviin ja suojella omilla toimillaan itseään ja omaisuuttaan. Esimerkiksi hulevesiliittymässä pitää olla takaisinvirtauksen esto ja mahdollisten kellaritilojen olisi hyvä olla vesieristettyjä. Vähintään kolmen asunnon taloyhtiöissä pitää olla oma pelastussuunnitelma, harkintaan voi ottaa myös omien hiekkasäkkien ja uppopumpun hankinnan. Kannattaa myös tarkistaa, onko vakuutusturva ajan tasalla ja riittävän kattava.

Lisätietoja: https://www.hel.fi/static/helsinki/julkaisut/Tulvaohje_suo_17062013.pdf.