Kaupunkikävely avartaa tuttujakin näkymiä

HI:n kaupunkikävelyjen sarja päättyi tältä keväältä tutustumiseen maamme teknillisen koulutuksen kiistattoman keskuspaikan eli Espoon Otaniemen maisemiin. Suositut kävelyt saavat jatkoa taas kesän jälkeen.

Moni tietää vähintään kuvista Otaniemen ikoniset rakennukset, teknillisen korkeakoulun päärakennuksen amfeineen sekä Dipolin, mutta kevään viimeinen kaupunkikävely oli oivallinen osoitus siitä, että tuttukin maisema voi avautua kokijalleen uudella tavalla asiantuntevan oppaan seurassa.

Tuula Pohjalaisen luotsaama kierros lähti liikkeelle kohdasta, jossa Pohjalaisen mukaan hienosti yhdistyy oikeasti vanha ja aivan uusi Otaniemi. Aivan metroaseman kupeessa nimittäin kulkee Anna Sinebrychoffin kuja, lehmusten reunustama hiekkatie, joka aikoinaan on kulkenut alueen kahden kartanon, Hagalundin ja Otaniemen kartanoitten väillä.

Alueen kartanohistoria alkaa 1500-luvulta, maininta Otaniemen kylästä löytyy jo 1400-luvun kartoista.

Hagalundin kartanorakennus on vielä olemassa, mutta aikojen saatossa rapistunut Otaniemen kartano sai 1960-luvun alussa väistyä silloisen TKK:n päärakennuksen alta.

Otaniemen rakentaminen alkoi opiskelijoille tarkoitettujen asuntojen rakentamisella, eli aluksi Otaniemestä kuljettiin vielä Helsinkiin teknillisiin opintoihin. Pohjalainen kertoi aktiivisista opiskelijoista, jotka erilaisin tempauksin keräsivät rahaa aivan uudenlaisen kokonaisuuden toteuttamiseen: kampus-idea oli kopioitu kaukaa Ameriikoista.

Otaniemestä tuli käsite, sekä yhteisöllisyytensä että arkkitehtuurinsa ansiosta.

Aallot ja Pietilät

Alvar Aallon kädenjälki leimaa Otaniemen arkkitehtuuria tietysti keskeisimmin, aina rakennusmateriaaliksi valitusta punatiilestä lähtien. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös molemmat Aallon vaimot, Aino ja Elissa, toimivat suunnittelutyössä aktiivisesti miehensä rinnalla, mikä näkyy myös alueen paikannimissä: Alvar Aallon puisto, Ainonaukio ja Elissanpiha sijoittuvat kaikki päärakennuksen ympärille.

Käymme vilkaisemassa Suomen suurimman teknillisen kirjaston, nykyisen Harald Herlin -oppimiskeskuksen sisätiloja. Sielläkin näkyy Aallon rakkaus portaisiin: hän suunnitteli niitä rakennuksiinsa mielellään useampiakin toistensa viereen. Pohjalainen pyytää kiinnittämään huomiota myös ovenkahvoihin. Niitäkin on päällekkäin parit, jotta eri pituiset ihmiset saisivat kahvasta mahdollisimman hyvän otteen.

Alvar Aallolle ovenkahvat olivat tärkeitä, eikä niiden merkitystä kannatakaan vähätellä, ovenkahvahan sekä toivottaa ihmisen tervetulleeksi rakennukseen että sanoo hyvästit pois lähdettäessä!

Kierroksellamme kuljemme ostoskeskuksen, siis sen vanhan, Aallon suunnitteleman, kautta kohti Raili ja Reima Pietilän suunnittelemaa Dipolia, joka nykyään on Aalto-yliopiston päärakennus. Nyt sen ympärillä on remonttiaitoja, mutta rakennusta kannattaa käydä ihailemassa, kunhan telineet on saatu pois.

Tietyllä tavalla krouvi, vahvasti omaa aikaansa eli 1960-luvun puoltaväliä edustava rakennus on nimittäin aivan huimaava monumentti, joka on sittenkin kestänyt aikaa erinomaisesti. Arkisin rakennukseen pääsee sisään vaikkapa aulan vaihtuvia näyttelyitä katsomaan. Hyvä kohde esimerkiksi kesäiselle pyöräretkelle!

Keskeisten paikkojen kiertäminen ei lopulta tunnu kävelynä pitkältä, ja kun tahti on rauhallinen, ei kierros tunnu rasittavalta. Innokas yleisö kyselee jo tulevasta ja kyllä, HI järjestää kävelykierroksia jatkossakin. Syyskuussa tarjolle tulee kierros tsaarinajan Helsingissä, ja lokakuussa tutustutaan kaupungin kuuluisiin kummituksiin.

Niistä ja muista tapahtumista saa ajantasaista tietoa seuraamalla HI:n verkkosivuja osoitteessa helins.fi.

Teksti ja kuvat: Annamari Iranto