Kenen kontolle kilpailukyvyn parantaminen kuuluu?

Keskustelussa kansallisesta kilpailukyvystä viitataan usein ongelmiin oman viiteryhmän ulkopuolella. TV:n keskusteluohjelmien vieraat listaavat ongelmia, jotka todennäköisesti ovat aivan oikeita. Puhuttaessa ratkaisuehdotuksista, ratkaisuehdotusten vaikutukset osuvat yleensä niihin toisiin.

Työmarkkinajohtaja ehdottaa, että yritysten pitäisi tehdä niin tai näin. Vastapuoli sanoo, että työn kustannus ei pärjää kilpailijamaiden vastaaviin. Joku haluaa ratkoa ongelmaa lisäämällä maahanmuuttoa ja vastaavasti joku haluaa blokata sen kokonaan. Turvallisuuspolitiikassa halutaan turvatakuita jenkeiltä.

Pitäisikö Euroopan itsekin tehdä jotain?

Puhuttaessa kilpailukyvystä, pitäisikö jokaisen tehdä itsekin jotain?

Voitaisiinko keksiä jotain, jotta pääomat eivät aina karkaa ulkomaille, kun jokin yritys alkaa menestyä?

Voitaisiinko kehittää ja parantaa (sekä ottaa käyttöön) työntekemis- ja organisointimenetelmiä, jotta kilpailukykyä ei aina ”paranneta” vain käsiparin tuntihintaa viilaamalla?

Voitaisiinko valtion tehtäviä perata ja vähentää verorasitusta, jotta tuotteidemme hinta ei tarpeettomasti kärsi kansainvälisessä kilpailussa?

Edellisten kolmen esimerkin ongelma on, että parannusehdotukset koskevat muita. Taas jonkun pitäisi tehdä jotain. Entäpä tekstin kirjoittaja itse. Mitä ajattelit tehdä kansallisen kilpailukyvyn eteen? Odottaa ja toivoa? Äänestää vaaleissa? Vastata kyselyssä, että johtaminen on paskaa?

Ajattelin äänestää vaaleissa. Tämän lisäksi uuden opiskelu säännöllisesti koko jäljellä olevan työuran ajan pitää tiedot ajantasaisena. Kun näkee hieman paremmin, mihin maailma on menossa, huominen ei yllätä niin ilkeästi.

Ajoittainen itsetutkistelu, että voisiko jotain tehdä toisin, on hyödyllistä. Viimeaikaisia tekemisiään ja tekemättä jättämisiään läpikäymällä tunnistaa parannuskohteita. Tunnistaminen lisäksi valittujen muutosten tekeminen vie eteenpäin. Mutta muuttuminen vaatii energiaa. Liian suuri muutos kerralla jää tekemättä. Pikku parannus siellä täällä toiminee paremmin.

Elämä on pitkä projekti. Pitkässä projektissa sattuu varmuudella kaikkea. Välineet kuluvat, henkilöt kuluvat. Jos vain tekee eikä huolla, niin homma päättyy varmasti ennen maalia. Tasapainoinen määrä tekemistä sekä huoltamista on uudistuvan kilpailukyvyn peruspalikka.

Kesäloman ei tule olla vain palautumista vuoden rasituksista. Grillimakkaran, kesäfestarin tai vastaavan mieluisan lomatekemisen äärellä varmistetaan kansallinen kilpailukyky tuleviksi vuosiksi.

Hyvää alkavaa kesää.

Kirjoittaja: Erkki Salonen