Kesälaitumille iloisesti yhdessä

KESÄTEATTERI SUOMENLINNASSA ON kesätapahtumien aatelia, ihan vain koska kesä, ihmisiä yhdessä kesämielellä – ja Suomenlinna. Näyttämötaiteen ystäville bonuksena tulee vielä ammattimainen teatteriesitys, Suomenlinnan kesäteatteriahan pyörittää Ryhmäteatteri, eli sinänsä arvokkaasta harrastajateatterista ei Suomenlinnan kesäteatterin kohdalla ole kysymys.

Helsingin Insinööreille jäsentapahtuman järjestäminen Suomenlinnan kesäteatterin merkeissä alkaa olla jo perinne. Tänä vuonna tilaisuus oli kaikille Insinööriliiton jäsenille avoin yksityisnäytös, jonne kokoontui lähes viisi ja puoli sataa insinööriä seurueineen, monet lasten kanssa, olihan esitys lapsille mitä sopivin versio F.H. Burnettin rakastetusta teoksesta Salainen puutarha.

Esitys kokonaisuudessaan on 10++ arvoinen. Juonikin on tarpeeksi kantaaottava.

Anne Rautiaisen ohjaus oli hallittu kokonaisuus, jossa lapsia näytelleet aikuiset olivat uskottavia lapsina ja tarinan naiivinsuloinen sanoma välittyi kauniisti. Esityspaikkana linnoitus oli tarinan kannalta aivan huikea, luonnon tuodessa vielä omat lisänsä kerrassaan mainioon lavastukseen: aina ei voinut olla varma, mikä osa äänimaailmasta oli luotua ja mikä tilan aitoja ääniä, mutta ainakaan ulkoilman ja muuriin rakennetun pesäkolonsa väliä lennellyt pikkulintu ei taatusti ollut Rautiaisen ohjauksessa. Itse koin tässä esityksessä erityisen vahvasti sen, kuinka yksinkertainenkin lavastus parhaimmillaan luo sen teatterin taikapiirin, joka tempaa mukaansa maailmaan, josta silmällä näkee vain viitteet, tarjoten siten nimenomaan elämyksen.

Upea miljöö ja sopi koko perheelle.

ELÄMYKSEN, JOKA KOSKETTAA: en ollut ainoa, jolla silmänurkkakin kostui. Syyn liikutukseen totesi osuvasti erään näytöstä kolmessa sukupolvessa katsomaan tulleen seurueen vanhin jäsen: tarina rakkauden puutteen tuhovoimasta ja toisaalta ystävyyden ja välittämisen luomasta toivosta on ikiaikaisesti tosi. Ja luo sitä taikaa, jota maailma näytelmän sanoin lisää tarvitsee.

Kuten lainaukset kertovat, palaute tapahtumasta oli valtaosin todella positiivista. Kaikkia kaikki ei tietenkään aina miellytä, mutta onneksi HI:n järjestämissä tapahtumissa on valinnanvaraa.

Mukava tapahtuma ja kiva tavata muita!

Esitys ja puitteet olivat huippuja. Elämys.

VIIKKO HUIPENTUIKIN VARSIN eri meiningillä, kun perjantaina vuorossa oli HI:n järjestämä Uusien insinöörien juhla. Ravintola Maxinessa Helsingin Kampissa tarjolla oli juotavaa, pientä syötävää, verkostoitumista ja ohjelmaa, jossa yhdistyivät jonglööraus, stand up -komiikka ja taikuus. Ideana oli uusien insinöörien valmistujaispäivänä kutsua koolle sekä juuri nyt valmistuneita tai pian valmistumassa olevia että koronakurimuksen varjossa tutkintonsa suorittaneita tuoreita insinöörejä yhteenkuuluvuuden vankistamiseksi.

Tilaisuuteen saapui satakunta juhlijaa, jotka HI:n puheenjohtaja Lasse Laurikainen toivotti tervetulleiksi. Tunnelma oli juhlava, mutta rento, ja ehättipä joku juhlavieraista arvelemaan, että kyseessä oli HI:n perinne. Kuka tietää, tulevaisuudessa niin ehkä onkin: insinööriyttä on aina syytä juhlia, ja uusien insinöörien vahva ammatti-identiteetti taatusti lisää yleistäkin kiinnostusta insinööriammatteja kohtaan.