Mathildedal hurmasi HI:läiset kesän lopuksi

Paljon nähtävää, kiinnostavaa kuultavaa, maittavaa ruokaa, upea loppukesän aurinkoinen päivä ja hyvää seuraa. HI:n järjestämä jäsenretki Mathildedalin ruukkikylään oli onnistunut kokonaisuus.

Noin 40 Helsingin Insinöörit HI ry:n jäsentä seuralaisineen lähti elokuun viimeisen lauantain aurinkoisena aamuna tilausbussilla Helsingin keskustasta kohti nykyään Salon kaupunkiin kuuluvaa Mathildedalin vanhaa ruukkikylää. Matka sujui hyvin ja koska aamu oli seudulla valjennut hieman sumuisena, ei alue vielä ennen puoltapäivää ollut kovin täynnä, joten isolle bussillekin löytyi parkkipaikka aivan lounasravintolamme kupeesta.

Ruukin Krouvin buffetlounas peittosi monen työpaikkaruokalan tarjonnan tuoreudellaan ja maukkaudellaan. Ravintoloita Mathildedalissa on toki muitakin, joten valinnanvaraa on, vaikka osa ravintoloista ilmeisesti toimiikin vain kesäsesongin ajan. Itselläni on myönteinen kokemus Mathildan Marinan ruuasta vuodentakaiselta reissulta ja nyt kuulin satunnaiselta kahvipöytäseuralta kehuja Matildankartanon antimista, joten kyllä kylässä ruokailemaan kannattaa uskaltautua.

HI:n retki oli järjestetty niin, että lounas oli tarjolla heti kohteeseen saavuttuamme. Sen jälkeen oli omaa aikaa kylällä kiertelyyn noin puolitoista tuntia, ja sitten vuorossa kylän esittely ja korin- ja harjantekijän työnäytökset. Välissä tutustuimme alpakoihin, joita kylällä laidunsi nyt kolme.

Olutta, leipää, harjoja ja vaatteita

Mathildedal on kokoonsa nähden todella vilkas kylä monenlaisine palveluineen. Oman kylän panimosta saa oluita ja siidereitä, joita voi nauttia viereisessä kyläravintola Terhossa, kauniina kesäpäivänä tietysti sen terassilla. Useamman juoman maistelulauta tekikin kauppansa HI:n retkeläisille!

Kartanon leipomo-ravintolasta sai ostaa uunituoretta juureen leivottua leipää ja pullaa sekä tutustumisen arvoisia, läheisellä Ylönkylällä tehtyjä Lepolan juomia. Putiikeista löytyy vaatteita, sisustustavaraa ja käyttöesineitä, erilaisia herkkuja tarjoaa moni yrittäjä. Yhteinen tekijä kaikelle kylällä myytävälle on laatu, tusinatavaran kauppiaita siellä ei näy, kun ei nyt puhuta lähinnä veneilijöitä palvelevasta kontti-K-marketista.

Varsinaisen ruukkialueen ulkopuolinen kylänraitti on maisemasuojeltu, mikä tarkoittaa tiukkoja sääntöjä uudisrakentamiselle. Miljöö on siis myös kaunista katseltavaa, muttei mikään pölyttynyt ulkoilmamuseo, vaan aidosti elämää henkivä kokonaisuus. Alpakoineen kaikkineen.

Omatoimimatkailijoiden kannattaa muistaa myös läheinen Teijon kylä, jonka aito sekatavarakauppa on hauska tuulahdus vanhaa kyläkauppameininkiä. Teijon vanhan masuunin alue tarjoaa taidetta ja käsitöitä ja lähistöltä löytyy myös Mustan Pässin lihakauppa, josta saattaa löytyä hyvää kotiinvietävää myös kasvissyöjille.

Vaiherikas historia ja palkittu nykyisyys

Paikallisoppaana HI:n retkellä toimi Krista Gustafsson, joka johdatti kuulijansa vanhan ruukkikylän monivaiheiseen historiaan kertoen samalla kiehtovan tarinan siitä, kuinka jo rappioitumaan päässyt kylä nousi nykyiseen kukoistukseensa.

Mathildedalin rautaruukki vihittiin käyttöönsä ”vasta” vuonna 1852, eli käynnissä on nyt 170-vuotisjuhlavuosi. Alueella oli jo aiemmin toiminut Suomen ensimmäinen vasaralaitos eli takomo, mutta ruukin perusti Teijon ruukin patruuna, vuorineuvos Viktor Zebor Bremer, jonka toisen vaimon mukaan alue on nimetty.

Alueen historia on todellakin vaiherikas useine konkursseineen ja uusine alkuineen. Leimallista on ollut uuden kehittäminen, esimerkiksi Teijo-merkkiset puimakoneet olivat oman aikansa edelläkävijöitä. 1950-luvulla alkaneella yhdellä nousukaudella, Antti Wihurin aikana, Mathildedalissa purettiin laivoja ja koottiin autoja. Etenkin monelle pohjoisesta tulleelle vieraalle on ollut elämys nähdä museonäyttelyssä esillä oleva vanha Winha-moottorikelkka.

Teollinen tuotanto Mathildedalissa loppui vuonna 1978. 1980-luvun lopulla oululainen Reino Meriläinen osti alueen maat ja rakennukset kehittääkseen siitä matkailukeskuksen, Meri-Teijon. Yritys kaatui 90-luvun lamaan ja ruukin alue jäi rapistumaan.

Mutta eräänä päivänä alueelle saapuivat Gustafssonit. Kun perheen voimanaiset näkivät vanhan ruukkikylän mahdollisuudet matkailu- ja kulttuurikohteena, ei perheen isän, Harri Gustafssonin auttanut kuin suostua naisväen ”totaalisen tyhmään ideaan”, ja niin vanhat rakennukset ja saastuneet maa-alueet saivat uudet omistajat. Alkoi pitkäjänteinen työ rakennusten kunnostamiseksi ja maiden puhdistamiseksi.

Työn tuloksia ihailee tätä nykyä noin sata tuhatta matkailijaa vuodessa.

Varsinais-Suomen liitto myönsi Harri ja Tuula Gustafssonille vuoden 2022 Aurora-mitalin Mathildedalin ruukkialueen kehittämisestä. Valinta tehtiin maakunnan asukkailta ja toimijoilta saatujen ehdotusten perusteella. Tänä keväänä edesmennyt Harri Gustafsson ei ehtinyt kunnianosoitusta enää henkilökohtaisesti vastaanottaa.

Teksti ja kuvat: Annamari Iranto