Paremman ja puhtaamman teknologian puolesta

Kirjailija Risto Isomäki esittelee teoksissaan uutta tekniikkaa, joka voi auttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Hän haastaa myös lukijat pohtimaan erilaisten ratkaisujen ja keksintöjen toimivuutta. 

Risto Isomäen mielestä aine nimeltä perovskiitti saattaa mullistaa maailman energiatuotannon. 

Perovskiitista voidaan tehdä aurinkopaneeleja hyvin helposti ja edullisesti printtaamalla.  

”Aurinkopaneelikalvoilla voidaan tällöin päällystää vaikkapa kaikki rakennusten pinnat”, Isomäki visioi.

Perovskiittia sivutaan Isomäen uusimmassa trillerissä Atlantin kuningatar (2021), mutta hän kirjoitti siitä laajemmin jo esimerkiksi tietokirjassaan Kuinka Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (2019). 

Isomäki sai vuonna 2020 tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon pitkäaikaisena maan, meren ja ilmaston tulevaisuuden puolestapuhujana. 

Perovskiitti on jo täällä 

Kuten toinen Isomäen Atlantin kuningatar -kirjassa esittelemä keksintö, muun muassa rakennusten eristykseen sopiva piidioksidiaerogeeli, myös perovskiitti on jo täyttä totta. 

”Perovskiittiin liittyvä tutkimus ja tuotekehitys on tällä hetkellä pisimmällä Puolassa. Siellä yritys nimeltä Saule Technologies on perustanut perovskiittipaneeleja tuottavan tehtaan yhdessä Skanskan kanssa. Myös Suomessa, Aalto-yliopistossa, on merkittävää perovskiittiin liittyvää tutkimusta.” 

Perovskiitin ongelmana on ollut aurinkopaneelien lyhyt käyttöikä, mutta tässä on viime aikoina edistytty.  

Perovskiitin hyödyntämisessä ollaan vasta aivan alussa. Tutkijat ovat kuitenkin jo arvioineet, että tulevaisuudessa siitä valmistetuilla aurinkopaneeleilla voitaisiin saavuttaa jopa tuplasti parempi hyötysuhde kuin nykyisillä piipohjaisilla aurinkopaneeleilla. 

Perovskiitti on kalsiumtitanaatista koostuva mineraali. Nimitystä käytetään myös esimerkiksi  synteettisesti luoduista mineraaleista, joissa on samanlainen perovskiitti-kiderakenne. 

Tuulimyllyjä pohjoisnavalle 

Risto Isomäki haluaa esitellä teoksissaan vähälle huomiolle jääneitä keksintöjä, joilla voi olla potentiaalia taistelussa ilmastonmuutosta ja muita globaaleja ongelmiamme vastaan. Fiktiivisissä teoksissa on myös helppo esittää erilaisia ajatusleikkejä.  

”Haluan haastaa lukijaa pohtimaan erilaisten ratkaisujen toimivuutta”, Isomäki kertoo. 

Finlandia-palkintoehdokkaanakin olleessa teoksessaan Sarasvatin hiekkaa (2005) hän ideoi, että pohjoisnavan sulavien jäätikköjen alla oleva vesi kannattaisi nostaa tuulimyllyillä jään päälle, jossa se pääsisi taas jäätymään ja kasvattamaan jään paksuutta.  

”Haasteena toki on, että tuulimyllyjä tarvittaisiin valtava määrä, kenties miljoonia”, Isomäki huomauttaa. 

Noin hurjalle ajatukselle on tietenkin helppoa hymähtää. Voihan kirjailija kirjoittaa fiktiivisessä teoksessa mitä vain.  

Mielenkiintoista kuitenkin, että sittemmin myös Arizonan yliopiston tutkijat ovat visioineet samanlaista ratkaisua. Asiasta on kirjoitettu myös New Scientist -lehdessä. 

”En tiedä, ovatko tutkijat saaneet idean minulta vai keksineet sen itse. Ideoitahan syntyy joka puolella ja ne liikkuvat ympäri maapalloa”, Isomäki miettii. 

Vettä ylävirtaan, biomassaa levälautoilta sekä ilmavirtavoimaloita 

Viime aikoina Isomäki kirjoittanut myös esimerkiksi siitä, että monia nykyisiä patoja, vesialtaita ja niiden muodostamia vesireittejä voisi olla mahdollista hyödyntää energiatuotannossa uudella tavalla. 

”Kun aurinko- ja tuulivoimaa on ajoittain yli tarpeen, niin vettä voitaisiin siirtää pumppuvoimaloilla ylävirtaan patoaltaisiin. Sieltä sitä voitaisiin sitten taas laskea tarpeen mukaan alavirtaan ja tuottaa samalla turbiineilla sähköä.” 

Isomäki kertoo, että ideaa on jo pilotoitu Intiassa. Viimeisimmät tiedot kertovat, että sitä saatetaan kokeilla myös Kaliforniassa. 

Isomäki on esittänyt kirjoissaan myös esimerkiksi biopolttoaineiden tuottamista jättimäisillä  valtameressä kelluvilla levälautoilla sekä suurten tuulivoimaloiden pystyttämistä niin, että nostokurkina käytettäisiin ilmalaivoja.  

Apropoo, tuuli- ja aurinkovoimalat. Jännityskirjassaan Jumalan pikkusormi (2009) Isomäki esittelee alun perin saksalaisen Jörg Schlaichin ideoiman jättimäisen ilmavirtavoimalan eli aurinkotornin. Siinä auringon säteilylämpö lämmittää keräilyalueen ilmaa. Ilmavirtaus johdetaan korkeaan torniin, missä se pyörittää sinne asennettuja turbiineja. 

Todellisuus yllätti iloisesti 

Risto Isomäki korostaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan entistä parempaa ja tehokkaampaa puhdasta teknologiaa. Ihmiskunnan on myös pohdittava vakavasti kohtuullisen kulutuksen rajoja.  

Hän huomauttaa, että lopulta kyse on kuitenkin poliittisesta tahdosta ja kyvystämme toimia yhdessä. Isomäkeä pelottaa, miten kyky rakentavaan keskusteluihin ja kompromissien tekoon on rapautumassa 

”Tuntuu, että esimerkiksi Yhdysvalloissa ihmisten on nykyään pakko lyödä lukkoon kaikki kantansa sen perusteella, haluavatko he lukeutua demokraatteihin vai republikaaneihin.” 

Kirjailija tunnustautuu kuitenkin optimistiksi, sillä näkyvillä on paljon hyviä merkkejä:  

”En olisi pystynyt ikinä kuvittelemaan, kuinka nopeasti tuuli- ja aurinkovoimasta on tullut edullisinta saatavilla olevaa energiaa, tai minkälaisilla harppauksilla akkuteknologia menee tällä hetkellä eteenpäin.”  

Hän iloitsee myös siitä, että niin valtiot, yritykset, erilaiset organisaatiot kuin kansalaisjärjestötkin ovat nyt ottaneet ilmastonmuutoksen hillitsemisen voimakkaasti agendalleen. 

---

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Saule Technologies ja Into-kustannus

Sarjan aiemmassa osassa Risto Isomäki kertoi maailman kevyimmistä kiinteistä aineista, aerogeeleistä. Piioksidiaerogeeliä voidaan käyttää muun muassa rakennusten jälkieristämiseen.