Robottiautot ovat tulossa

VTT:n tiiminvetäjän Matti Kutilan mukaan ensimmäisen sukupolven robottiautoja ei tarvitse odottaa enää kauaa. Vielä teknologia ei ole kuitenkaan valmista ja ratkaistavana on myös vaikeita vastuukysymyksiä.

Tiiminvetäjä Matti Kutila VTT:ltä uskoo, että vuosi 2021 tulee olemaan hieno, 2023 vielä komeampi ja vuonna 2025 automaatio voittaa jo monessa tilanteessa ihmiskuljettajan.

Hän myöntää, että on arvioissaan optimistisempi kuin moni kollegansa. Paljon riippuu tietenkin myös siitä, miten robottiauto määritellään.
– Yksi mittapuu voisi olla se, että robottiauto pystyisi selviytymään itsenäisesti 60 prosentista vuotuisista ajosuorituksista. Ihmistä tarvittaisiin ratin taakse vaativissa olosuhteissa, ennen kaikkea huonolla kelillä.

Jo nykyään esimerkiksi Teslassa on paljon robottimaisia piirteitä.
– Teslalla pystyy käytännössä ajamaan hyvän sään aikaan täysautomaattisesti vaikka Helsingistä Tampereelle. Tosin turvallisuussyistä kuljettajan on kosketettava rattia muutaman kerran tunnissa.

Robottiautojen kehittämisessä on kaksi suurta päälinjaa:
– Autoteollisuus kehittää autoja suoriutumaan täysautomaattisesti yksittäisistä tehtävistä kuten parkkeerauksesta tai ajosta moottoritiellä tai ruuhkissa. Samaan aikaan suuret Googlen ja Uberin kaltaiset ICT-pelurit pyrkivät rakentamaan rajatuille alueille täysautomaattista liikennettä.

 

Paljon kehityskohtia

Kutila painaa kuitenkin myös jarrua. Tekniikka ei ole läheskään valmista.
– Ympäristöä havainnoivia antureita on kehitettävä vielä paljon, samoin esimerkiksi autojen käyttämiä kommunikaatioväyliä ja koneoppimista.

Kutilan omat tutkimukset ovat liittyneet viime aikoina erityisesti anturointiin, 5G-tietoliikenneyhteyksiin ja koneoppimiseen.
– Kun robottiautot liikkuvat, ne tarvitsevat koko ajan paljon erilaista paikkatietoa. Datan on liikuttava myös nopeasti eikä tiedonsiirrossa saa olla ennakoimattomia viiveitä.

Keskeisiin kehityskohtiin kuuluu myös kyberturvallisuus – autojen pitää olla sellaisia, että niitä ei pysty hakkeroimaan ja vaikkapa kaappaamaan haltuunsa.
– Mietittävänä on myös vaikeita vastuukysymyksiä: kenen syy onkaan, jos robottiauto tekee virheen?

Pitäisikö robottiautolle opettaa itsekkyyttä?

Robottiautot lisäävät ajamisen mukavuutta, ne vapauttavat autossa olevan tekemään jotain muuta kuin kääntelemään rattia. Ammattiliikenteeseen robotisoituminen tuo tehokkuutta ja kustannussäästöjä.

Robottiautojen hyviin puoliin lasketaan yleensä myös se, että ne lisäävät liikenneturvallisuutta, ainakin pidemmällä tähtäimellä. Koneet eivät tee inhimillisiä virheitä eivätkä aja humalassa. Ne eivät myöskään hermostu ja näytä muille tienkäyttäjille keskisormea.

Kutila arvioi, että välivaihe, kun liikenteessä tulee olemaan sekä täysrobottiautoja että ihmiskuskeja, tulee olemaan mielenkiintoinen.
– Vaarana taitaa olla, että joku hyödyntää sitä, että robottiauto väistää aina. Olisikohan robottiautoille opetettava jopa vähän aggressiivisuutta, jotta ne selviäisivät eteenpäin ruuhkaisesta liikenneympyrästä?, hän pohtii.

Helsingin robottibussit ovat ajaneet ylivarovaisesti

Projektipäällikkö, insinööri Eetu Rutanen Metropolia Ammattikorkeakoulusta on ollut mukana toteuttamassa Helsingin robottibussikokeiluja.

Vuonna 2015 automaattiset sähköbussit kiersivät Vantaan Kivistön asuntomessualueella muulta liikenteeltä suljetulla reitillä ja ensimmäiset robottibussien tieliikennekokeilut avoimessa liikenneympäristössä tehtiin Hernesaaressa 2016. Vuonna 2018 automaattinen pikkubussi kiersi Helsingin Kivikon ja vuonna 2019 Kalasataman katuja. Lisäksi Helsingin Aurinkolahdessa tehtiin robottibussipilotti kesällä 2019. Busseissa oli mukana myös kuljettaja, joka puuttui tarvittaessa peliin.

Viime vuosien kokeiluissa on käytetty muun muassa Metropolian omaa, ranskalaisvalmisteista Navya Autonom Shuttle -bussia.

– Robottibussilla ajettiin ensiksi läpi haluttu reitti, niin, että sen optiset lasertutkat skannasivat ympäristöä. Tämän perusteella piirrettiin pistekartta, jonka mukaan bussi liikennöi ja osasi paikantaa itsensä reitillä vertailemalla etäisyyksiä kartan kiinteisiin kohtiin, kuten rakennuksiin. Lisäksi se sai satelliittien avulla tarkennettua paikkatietoa. Bussi vertasi koko ajan etäisyyttä muihin tienkäyttäjiin ja pysähtyi tai sovitti nopeutensa näiden mukaan.

Kokeilujen perusteella robobusseissa on vielä paljon kehitettävää.
– Bussit pystyivät liikkumaan maksimissaan vain nopeudella 18 kilometriä tunnissa. Ongelmia tuottivat erityisesti tilanteet, missä bussin edessä oli työmaakalustoa tai tien reunassa väärin pysäköity auto. Varovainen robotti ei osannut itsenäisesti kiertää esteitä eikä suostunut välillä etenemään, vaikka tilaa olisi ollut. Haasteellisia tilanteita syntyi myös esimerkiksi vilkkaissa risteyksissä.

Rutasen arvio siitä, kuinka nopeasti robottiautot voivat yleistyä on varovaisempi kuin Kutilan.
– Uskon, että siihen, että HSL:llä olisi Kehä ykkösellä kiitäviä robottibusseja, kuluu vielä kymmeniä vuosia. Rauhallisimmilla alueilla, joilla nopeudet ovat 30-40 km/h, robottibussit yleistyvät nopeammin.

Pasilassa on tällä hetkellä robottibusseja tositoimissa. FABULOUS-hankkeen ajoneuvot, joiden kehittämisestä ja operoinnista vastaa suomalainen Sensible 4- yritys, ovat reittiajossa kesäkuun loppuun asti. Koronatilanteen takia busseihin ei vielä ainakaan hankkeen alkuvaiheissa otettu matkustajia.

Teksti: Matti Välimäki