Kenttä kaipaa keskusjärjestön tukea

HELSINGIN INSINÖÖRIEN TYÖMARKKINAJAOS keskusteli kesän alussa Akavan puheenjohtajan Maria Löfgrenin kanssa niin hallituksen ajamista työmarkkinaheikennyksistä kuin syksyn työehtoneuvotteluihin valmistautumisestakin.

Kentällä jäsenten etuja puolustavat HI:n luottamusmiehet ja muut työmarkkina-aktiivit nostivat esiin muun muassa, kuinka liiton jäseniä on vaikea saada vakuuttuneiksi siitä, että asioiden eteen kyllä tehdään akavalaisessakin kentässä töitä, kun tietoa tästä ei liiku oikein missään. SAK:laisen väen lakkoponnistelut sen sijaan näkyivät ja kuuluivat hyvin alkuvuoden aikana.

– Mediaahan kiinnostavat perinteisesti enemmän konfliktit kuin ratkaisut. Kyllä Akavan ratkaisukeskeisyyskin näkyi mediassa, mutta toki SAK:n lakot dominoivat työmarkkinauutisointia, Löfgren totesi.

Löfgren itse on sitä mieltä, että keskusjärjestönkin kuuluu pitää ääntä työmarkkina-asioista. Näin siitä huolimatta, että keskusjärjestö ei työehtosopimuksia neuvottele. Keskusjärjestö voi paaluttaa pohjan, johon liitot voivat varata viedessään omaa viestiään omille jäsenilleen.

Lakkoilu muusta syystä kuin oman työehtosopimuksen puolesta on ollut akavalaiselle kentälle vierasta, muistutti Löfgren. Helmikuisesta ulosmarssista sentään syntyi keskusjärjestössä yksimielinen päätös, vaikkeivät kaikki liitot mielenilmaukseen osallistuneetkaan.

– Sehän osoitti, että meillä ei mitenkään ole rahkeita järjestää vastaavia mielenilmauksia kuin SAK:lla, Löfgren totesi, asiaan varsinaisesti kantaa ottamatta.

Tämä olikin oikeastaan vastaus erään aktiivin kysymykseen siitä, olisiko minkäänlaista koko palkansaajakentän yhteistä, vahvaa ulostuloa mahdollista saada aikaiseksi. Ei ole, kun joillekin akavalaisille liitoille on suorastaan itseisarvoisen tärkeää, ettei Akava missään nimessä ole mukana rintamassa, jonka voidaan tulkita vastustavan hallitusta.

Löfgrenin sanoin, Akavan joukkueessa on monenlaisia liittoja, joilla on asioista erilaisia näkemyksiä. Aina niiden yhteensovittaminen ei ole mahdollista.

SYKSYLLÄ KÄYNNISTYVISSÄ TES-NEUVOTTELUISSA on paljon tehtävää, kun lainsäädäntöön tulleita ja tulossa olevia heikennyksiä pitää yrittää kompensoida TES-kirjauksilla. Oma lukunsa on paikallisen sopimisen laajentaminen.

– Paikallisten työehtosopimusten valvonta täytyy ehdottomasti saada tehokkaaksi ja toimivaksi, vaati Löfgren puhuessaan HI:n työmarkkinajaokselle.

Moni on pelännyt, että paikallisen sopimisen lisääntyminen heikentää järjestäytymisastetta, mutta itse asiassa tilanne voi hyvinkin olla päinvastainen.

– Tarve voi myös lisääntyä, jos asia sanoitetaan oikein, huomautti HI:n puheenjohtaja Henna Reponen.

Akavalta vahvempaa roolia kaivannut työmarkkina-aktiivi Lasse Laurikainen nosti tilaisuudessa esiin vielä työn psykososiaalisen kuormittavuuden, joka on ongelma monelle asiantuntijatyötä tekevälle. Maria Löfgren, joka on pohtinut asiaa myös blogissaan, muistutti, että työnantajan vastuisiin kuuluu huolehtia myös jaksamiseen vaikuttavista kuormitustekijöistä.

– Olemme tehneet paljon työtä saadaksemme tähän asetuksen, joka selkeyttäisi tarvittavia toimia ja jonka myötä esihenkilöillekin tulisi oikeus työsuojeluun. Nyt liian monella työpaikalla ei oikein ole hajuakaan siitä, mitä konkreettisia toimia tarvitaan. Esimerkiksi puutteet perehdytyksessä, sijaistuksissa, työmäärän hallinnassa ja työpaikan vuorovaikutuksessa pitää selättää. EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) yrittää tätä kyllä suorastaan neliraajajarruttaa, Löfgren totesi.

Tämänkin työelämän parannushankkeen läpiviemiseksi työpaikoilla tarvitaan ammattijärjestöjen kouluttamia henkilöstöedustajia, muistutti Löfgren.