Työttömän köyhyyttäminen tarkoittaa karua arkea

Jos tyhjällä bensapumpulla ärsyttää, voi miettiä, miltä tuntuisi työttömänä.

25.3.2024 | Pinnalla | Työelämä
Annamari Iranto

KORKEASTI KOULUTETTUJEN TYÖTTÖMYYSKASSA eli myös Insinööriliiton jäsenten työttömyysturvasta huolehtiva KOKO-kassa raportoi ansiopäivärahahakemusten määrän pysyneen helmikuussa selvästi edellisvuoden (2023) tasoa korkeammalla.

Sekä ensi- että jatkohakemuksia saapui kassaan helmikuussa peräti 38 % enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Näin siis erittäin kiireisen tammikuun jälkeen.

KOKO-kassasta ansiopäivärahaa sai helmikuussa kaikkiaan yli 10 600 henkeä. Heistä 3,6 % eli noin 380 ihmistä oli Insinööriliiton jäseniä. Heidän tilanteensa on kuitenkin sikäli hyvä, että hallituksen kaavailemat todella merkittävät työttömyysturvan heikennykset eivät alkaneen työttömyysjakson aikana koske heitä.

Heihinkin ovat tosin voineet iskeä heikennykset, jotka tulivat voimaan kuluvan vuoden alusta: jos työttömyys alkoi silloin, työtön joutui jo kärsimään pidennetystä omavastuuajasta, eikä saanut korvausta ajalta, jolle voitiin jaksottaa töissä ansaittu lomakorvaus. Myös kansaneläkeindeksin jäädytys koskee vuodenvaihteen jälkeen maksettavia korvauksia.

MYÖHEMMIN ISKEVÄ TYÖTTÖMYYS tietää kuitenkin oleellisia heikennyksiä työttömyysturvaan. Jo ensi kuussa eli 1.4.2024 lukien poistuvat työttömyyskorvauksen lapsikorotukset. Se tietää työttömälle 150–285 € vähemmän kuussa nykytilanteeseen verrattuna, mikäli turvan saajalla on lapsia.

Lisäksi insinööri, joka on nyt voinut ansaita 300 € vaikkapa pienestä konsulttihommasta ilman, että työttömyyskorvaus on pienentynyt, menettää huhtikuun alusta lukien 150 € ansioturvastaan, sillä vastedes jokainen ansaittu euro pienentää turvaa 50 sentillä. Kaikille 150 € ei ole kovin iso raha, mutta monelle on.

Syyskuun 2. päivästä alkaakin sitten todellinen työttömän köyhyytys, jos hallituksen kaavailut toteutuvat. Kahden kuukauden kuluttua työttömyysturvasta leikkautuu pois 20 %. Esimerkki näyttää muutoksen nykytilanteeseen:

  • Vuonna 1985 syntynyt kirkkoon kuuluva sinkkuinsinööri, joka on ollut jo pitkään töissä ja ansainnut 4 700 euron kuukausipalkkaa, jää työttömäksi. Työttömyyskassan jäsenenä hän on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.
  • Uusia töitä ei löydy kahdessa kuukaudessa, joten kuukausittaisesta korvauksesta napsaistaan pois 445,68 €. Korvauksen määräksi jää 1 782,72 € / kk, käteen verojen jälkeen suunnilleen reilut 1 400 €.
  • Seuraava leikkaus turvaan on edessä noin kahdeksan kuukauden kuluttua työttömyyden alkamisesta.

Esimerkkitapauksen insinööri ei töitä hakiessaan luultavasti joudu kärsimään ikäsyrjinnästä, mutta silti työllistyminen kahdessa kuukaudessa on iso haaste. Esimerkkitapausta kymmenen vuotta vanhemman kohdalla tilanne voi olla jo selvästi hankalampi ja pahenee, kun 50 vuoden ikä on ylittynyt, kuten uutinen tuoreesta ikäsyrjintätutkimuksesta kertoo. Siksi ansioturvan leikkaus on ankara kuritus työttömälle.

TÄSSÄ ESITETTYJEN HEIKENNYSTEN lisäksi luvassa on muitakin. Niistä voi lukea koosteen esimerkiksi KOKO-kassan sivuilta.

Hallituksen ajatuksena on ollut, että työttömän köyhyytys lisää työllisyyttä. Mutta hakeeko koulutettu insinööri heti kahden kuukauden kuluttua töitä Alepan kassana, jolloin käteen jäisi hyvässä lykyssä enemmän kuin leikatusta ansioturvasta? Jotkut varmaan hakevat, ainakin ne, joiden tilanne ei ole yhtä hyvä kuin esimerkki-insinöörimme. Jos työttömäksi jäävä insinööri onkin yksinhuoltaja, jonka asumismenot ovat niinkin kohtuulliset kuin 1 300 € / kk, on ehkä pakko hakea. Jos hakee ja myös saa, hallitus voi todeta: MOT.

Kansantaloudellisesti on kuitenkin kestämätöntä, että yhteiskunta kouluttaa asiantuntijoita ajaakseen heidät taloudellisen ahdingon vuoksi täysin toisenlaisiin töihin. Sitäpaitsi, Alepassakin kassatyöntekijän korvaa yhä useammin itsepalvelukassa – töitä ei ehkä vain löydy.

Vaikka insinöörien työttömyysaste on suht’ alhainen, ja työvoimapulan kohdalla puhutaan usein osaajapulasta eikä suorittavan työn tekijäpulasta, hallituksen kaavailemat työelämäheikennykset ovat omiaan lisäämään inhimillistä ahdinkoa myös nykyisen keskiluokan kohdalla. Sitä kaikkea vastaan ammattiliike on nyt noussut, duunaripuolella enemmän kuin toimihenkilöpuolella, SAK:laisissa liitoissa jyrkemmin kuin akavalaisissa.

Yhtenä kansantalouteen merkittävästi vaikuttavana tekijänä talousviisaat mainitsevat kotimaisen kysynnän. Mutta kun raha ei tahdo riittää välttämättömyysmenoihin, yhä harvemmalla on rahkeita pyörittää talouden rattaita vaikkapa palvelukysynnällä.

Pääministeripuolue Kokoomuskin on ollut huolissaan suomalaisten arjen kustannuksista ja kotitalouksien ostovoimasta ja vaatinut hallitukselta pikaisia toimia tilanteen ratkaisemiseksi. Näin tosin helmikuussa 2022. Samassa tiedotteessa puolue nostaa ratkaisuna esiin veronkevennykset, joita on nytkin palkansaajille ainakin ollut luvassa. Tuolloin puolue laski, että 800 miljoonan euron kevennys ansiotuloverotukseen toisi palkansaajalle 300 euroa ja eläkeläiselle lähes 200 euroa enemmän käteen – joka vuosi.

Nyt puolueen johtama hallitus ajaa työttömyysturvaan ja muihin sosiaalietuuksiin heikennyksiä, jotka vievät palkansaajilta satasia – joka kuukausi.

VIIMEAIKAINEN MEDIAKESKUSTELU ON hämmentävän usein ulkoistanut lakkoilevat palkansaajat ”tavalliselle kansalle” haittaa aiheuttavaksi porukaksi, vaikka lakkoilussa on kysymys suomalaisen työelämän säällisten etujen puolustamisesta. Tilannetta puntaroidessa pitää pysähtyä miettimään, että mitäpä sitten, jos yksi askel taakse johtaakin toiseen? Olisiko vasta esitys paluusta 12 tunnin työpäiviin ja kuuden päivän työviikkoon riittävän radikaali, jotta edessä oleva ei näyttäytyisi vain ’toisten’ ongelmana?

Ajatusleikki työttömyydestä omalle kohdalle saattaa auttaa hahmottamaan muutosten merkitystä. Maailman onnellisimman kansan status on äkkiä uhattuna, jos kohtuulliset työehdot lentävät romukoppaan ja työttömyys heittää paarialuokkaan.