Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta on säilytettävä

Euroopan unionin sisämarkkinoiden perusvapaudet ovat ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus. Työvoiman vapaasta liikkuvuudesta johtuen Suomeen voidaan jo tänään palkata työntekijöitä koko EU:n yli 500 miljoonan väestöpohjan työvoimareservistä.

Euroalueen työttömyysaste on yli 8 % ja koko EU:n sitä hiukan alhaisempi, alle 7 %, joten tästä työttömien joukosta riittää monenlaisia asiantuntijoita Suomen työvoimatarpeita täyttämään, eikä työvoimaa tarvitse etsiä Euroopan ulkopuolelta. Mikäli tästä huolimatta todella tarvitaan erityisasiantuntijoita Euroopan ulkopuolelta, voidaan jo nykymenettelyin tähän hyvin perusteltuun tarpeeseen rekrytoida henkilöitä, kun tällaisille asiantuntijoille haetaan ja myönnetään työperustainen oleskelulupa Maahanmuuttovirastosta.

Euroopan unionin tai sen lisäksi Euroopan talousalueeseen kuuluvien Islannin, Liechtensteinin ja Norjan ulkopuolisesta maailmasta tulevalle työvoimalle sovelletaan saatavuusharkintaa, jolla arvioidaan, onko kotimaisia työttömiä jo saatavilla riittävästi tällaiseen työhön. Tarveharkinnalla estetään työnantajia tuomasta suomalaisille työmarkkinoille uusia työntekijöitä aloille, joilla on jo työttömyyttä. Tällä estetään mm. työttömyyden pitkittymistä. Samalla estetään epätervettä palkkakilpailua ja halpatyövoimareservien luomista.

Poliittiset helppoheikit, joiden perimmäisenä tavoitteena on suomalaisten palkansaajien ansiotason alentaminen, yrittävät hämärtää tarveharkinnan kohdentamista. Sitä ei nykyään kohdenneta huipputekniikan yritysten erityisasiantuntijoihin, jotka voivat saada oleskeluluvan ilman saatavuusharkintaa. Työperäinen maahanmuutto asiantuntija-aloilla on jo tänä päivänä mahdollista, eikä ulkomaisten asiantuntijoiden maahantuloa estä tai olennaisesti hidasta se, että he hankkivat tavallisen oleskeluluvan Maahanmuuttovirastosta.

EU ei direktiiveillään sääntele Euroopan ulkopuolelta tulevan työperäisen maahanmuuton tarveharkintaa, mutta silti kaikissa EU-maissa, Ruotsia lukuun ottamatta,  sovelletaan erilaisia työvoimapoliittisia rajoitteita EU:n ulkopuolisten työntekijöiden maahantuloon.

Tästä on pidettävä kiinni meilläkin, sillä suomalaisen yhteiskunnan ei kannata avata työmarkkinoitaan kehitysmaiden vaikeasti työllistyville, kouluttamattomille maahantulijoille, joiden työuralla todennäköisen vajaatyöllisyyden lasku lankeaa lopulta veronmaksajille matalapalkkatyön ansioita täydentävän sosiaaliturvan ja perheen perusturvan muodoissa. Työperäisen maahanmuuton tulee parantaa, ei heikentää kestävyysvajettamme.

-Luottoukko-