Valotaide kysyy teknistä osaamista

LUX HELSINKI TUO jälleen valoa tammikuun alkupuolen pimeisiin iltoihin kaupungin keskustaan sijoittuvalla 13 teoksen kokonaisuudella, jonka teemana on Tarinoita toisaalta. Festivaali levittäytyy jälleen myös kantakaupungin ulkopuolelle: ohjelmistoon kuuluu esimerkiksi kauppakeskus Triplaan sijoittuva teos, taidetta Kanneltalossa, Kaapelitehtaalla ja Espoon Tapionpuistossa, sekä oheisohjelmaa.

Tänä vuonna teokset ovat veistosluonteisia, eli esimerkiksi Suurkirkosta tutuksi tulleita projisointeja rakennusten seiniin ei tänä vuonna nähdä, lukuun ottamatta Helsingin kaupungintalon seinään heijastettavia rauhankyyhkyjä, jotka ovat lisäys varsinaiseen teemakokonaisuuteen. Lux Collectiven nimissä tehdyllä teoksella Helsinki haluaa osoittaa tukensa puolustussotaa käyvälle Ukrainalle ja lähettää kaikkialle maailmaan rauhan ajatuksia.

Valotaide on tätä nykyä hyvin teknistä: teoksissa on monia elementtejä, kokonaisuuksia ohjataan tietokoneilla. Insinööriosaamiselle olisi siis useinkin tarvetta – esimerkiksi Lux Helsingin taiteellinen johtaja Juha Rouhikoski, valotaiteilija itsekin, sanoi Helsingin Insinöörien haastattelussa, että on usein kaivannut insinööriä mukaan työryhmään. Kun osaamista ei ole ollut, mielessä kytenyt mahtava idea on jäänyt toteuttamatta.

TÄMÄNVUOTISEN FESTIVAALIN TEKNISIN teos on Senaatintorille rakennettu, tanskalaisen Vertigo-taidekollektiivin The Wave, kaikkiaan 80 metrin pituinen, neljästäkymmenestä lähes neljä metriä korkeasta alumiinikolmiosta koostuva valo- ja äänitunneli. Symmetrisyys on erittäin tärkeä osa teosta, joten sen rakennustyö on koko lailla millimetrintarkkaa puuhaa. Senaatintori ei haastetta helpottanut.

– Tulimme tänne perjantaina tekemään perustustöitä eli säätämään kolmioiden tukirakennetta oikean korkuiseksi, mikä ei epätasaisella torilla ollut todellakaan helppo tehtävä, kertoivat peräti neljätoistatuntiseksi venyneestä, aamukolmeen kestäneestä rupeamastaan kollektiivin jäsenet Jeppe Kristensen ja Amalie Solander. Kylmässä, lumisessa maassa makaaminen laser-mittalaitetta operoiden ei kuitenkaan ollut parivaljakon mieltä mustentanut, vaan vastaanotto aika kirpakkana lauantai-iltapäivänä oli mitä lämpimin, kun HI pääsi tutustumaan teoksen rakentamiseen.

Frederik Hilmer Svanholmin kiikkuessa tikkailla kiinnittämässä kolmioiden ylimpiä tukirakenteita helsinkiläisessä talvisäässä, mieleen tuli väistämättä vaikutusvaltaisen ministerin ajatus taiteen luksusluonteesta. Jos teoksen saattamista esityskuntoon olisi seurannut torin laidalla sijaitsevan valtioneuvoston linnan ikkunoiden takaa, olisi katsojan mieleen ehkä tullut ajatus, että luksus ympäröi jotain muuta kuin taidetta.

Epätasaisen alustan myötä teoksen tämänkertaisen rakennustyön keskiöön nousi 12 millinen kierretanko, jota ryhmä sai sahailla eri pituisiksi kappaleiksi kaikkiaan 20 metrin edestä. Symmetrian hakemista epätasaisella alustalla vaikeutti sekin, että tukirakenne piti pyrkiä pitämään mahdollisimman matalana, jottei teoksen ulkonäkö kärsi. Säätämistä siis piisasi.

YMPÄRI MAAILMAA KIERTÄNYT teos syntyi alun perin pikaisesta päätöksestä osallistua kilpailuun, jolla etsittiin teosta kööpenhaminalaiselle Frost Festivalille. Alkuperäisissä suunnitelmissa teos oli peräti 140 metriä pitkä. Pituus kutistui 80 metriin, mikä sekin aiheuttaa päänvaivaa sopivan paikan löytämisessä. Kaikkialle teosta ei olekaan saatu viedyksi, mutta Kööpenhaminan lisäksi teos on nähty ennen Helsinkiä Ateenassa, Manchesterissa, Lontoossa, Brysselissä ja Tukholmassa.

Teos ei kuitenkaan ole aina sama: teokselle on luotu ja ohjelmoitu erilaisia audiovisuaalisia kokonaisuuksia, jotka kaiken lisäksi toimivat interaktiivisessa vuorovaikutuksessa esimerkiksi yleisön liikkeiden kanssa. Helsinkiin nousseen teoksen äänet on suunnitellut tanskalais-amerikkalainen säveltäjä Lil Lacy ja visuaalisen ilmiasun kollektiivin jäsen Vibeke Bertelsen.

Alumiinikolmiot – jotka on valmistettu Suomessa – painavat vajaat 80 kiloa kukin. Frederik kertoo insinöörien hieman kohotelleen kulmiaan osien painosta puhuttaessa: niiden pitäisi mieluummin olla raskaampia. Kovalla tuulella teos liikkuu, mutta tarvittaessa sen voi kiinnittää vielä vaijereilla maahan päädyistään, kunhan sen tekee symmetrisesti, jotta teoksen oikea kokonaisilme säilyy.

Sekä Frederikillä että Jepellä on teknistä koulutusta taustallaan, Frederik esimerkiksi hallitsee teknisen piirustuksen. Se, pitääkö tekniset tiedot esittää esimerkiksi festivaalijärjestäjälle, vaihtelee maittain.

– Tanskassa ja Suomessa organisaatiot luottavat tekijöihin, mutta esimerkiksi Englannissa ja Kreikassa teknisiä laskelmia on vaadittu nähtäväksi, Frederik kertoo.

SUOMEN TAMMIKUUSSA TEOKSILTA vaaditaan kylmänkestävyyttä. The Wave -teoksen osalta kylmyys on kuitenkin pienempi ongelma kuin kosteus. Alumiinirunkojen sisällä on metritolkulla kaapelia ja runsaasti elektronisia osia, joten veden kanssa on oltava tarkkana. Ryhmä kertoo, että esimerkiksi Tukholmassa oli satanut reilusti, mutta vikaantumisia ei onneksi ilmennyt. Helsingissä ongelmaksi voi tulla sateisen sään jälkeinen pakastuminen – silloin Helsinkiin jää pidemmäksi aikaa kolmaskin teos kaupunkilaisten iloksi, vitsaili Frederik Lux Helsingin tiedotustilaisuudessa päivää ennen tapahtuman avajaisia.

Rautatientorille kohonneen Continuum-teoksen kohdalla Juha Rouhikoski oli miettinyt, mahtavatko teoksen sisältämät akut kestää Helsingin olosuhteita. Tekijät vuokrasivat jäähdytyskontin ja testasivat toimivuutta 25 asteen pakkasessa. Ei ongelmia, joten teos oli tervetullut Lux Helsinkiin.

Moni Lux Helsingin ystävä toivoo vuodesta toiseen, että festivaali kestäisi pidempään. Teosten vartiointi kuitenkin maksaa paljon, eikä kävijöitäkään lopulta ole niin runsaasti, että pidentäminen tapahtuman alkuvuosien kymmenen päivän mittaan olisi perusteltua, toteaa Rouhikoski.

Luxilla on maailmalla hyvä, suorastaan edelläkävijän maine.

– Maailmalla meitä pidetään pioneeritekijöinä, katsotaan ylöspäin, kertoo Juha Rouhikoski tyytyväisenä.

SUITSUTUSTA MAAILMALTA ON luultavasti luvassa siitäkin, että Helsinki on nyt sitoutunut kymmenen vuoden ajan hankkimaan vuosittain 1–2 Luxin teosta hallintaansa aina muutamaksi vuodeksi. Tämän vuoden teoksista toinen on festivaalin aikana Sofiankadulla nähtävillä oleva brittiläisen Kappa-kollektiivin Un-Reel Access. Fyysisesti Helsinkiin jää toinen, parhaillaan pajalla oleva versio teoksesta, eikä sijoituspaikkakaan ole vielä varma.

Ympärivuotiseen käyttöön jäävien teosten yksi valintakriteeri on, että ne ovat kiinnostavaa katsottavaa myös ilman valoefektejä, auringon valaistessa maiseman käytännöllisesti katsoen kellon ympäri. Ainakin toinen määräajaksi kaupungille jäävä teos, Jere Suontaustan Peilipöllö (Bubo speculus) II, toteuttaa vaateen erinomaisesti. Se on festivaalin ajan esillä Neitsytpuistossa, mutta lopullinen sijoituspaikka on senkin osalta vielä auki.

Kokoelmaan jää kuitenkin nimenomaan tätä festivaalia varten syntynyt yksilö. Teoksen ensimmäinen versio oli mukana jo vuoden 2020 Lux Helsingissä, mutta lähti varkaiden mukaan taiteilijan varastolta. Ehkä uuden pöllön huhuilu kantautuu edeltäjänsä korviin, ja ne löytävät toisensa.

Lux Helsinki on avoinna 8.-12.1.2025. Tarkemmat tiedot teoksista ja festivaaliohjelmasta löytyvät Lux Helsingin verkkosivuilta.