Kitarat soivat taas

23.6.2021 | Pinnalla | Arkisto

Tänä kesänä pystytään järjestämään jo useita festivaaleja. Mutta minkälainen tekninen suoritus iso musiikkitapahtuma onkaan?

Akun tehdas on Suomen suurimpia tapahtumatekniikan toimittajia. Se on tänäkin vuonna mukana muun muassa Tikkurila-festivaaleilla, Suomi pop-festivaaleilla sekä Blockfestissä.

Akun tehtaan myyntijohtaja Ahti Impola kertoo, että festivaalin teknisten järjestelmien suunnittelussa lähtökohtana on aina lavan koko ja sen muut ominaisuudet, esimerkiksi taka- ja aputilojen määrä. Keskikokoisella festivaalilla päälavan aukon leveys on tavallisimmin noin 15 metriä. 

”Lavan edessä on tällöin kummallakin puolella kaiuttimet ja mikäli äänentoistoa tarvitaan vaikkapa 180 asteen alueella, sivuilla vielä omat sivukaiuttimet. Jos yleisöä on pitkän matkan varrella, esimerkiksi 100 metrin pätkällä, noin 50 metrin päähän tarvitaan lisä-äänentoistoa”, Impola avaa perusasioita.

Tavoitteena on tietenkin, että äänentoisto on yhtä hyvä alueen jokaisessa kohdassa. Tämän toteuttamisessa auttavat nykyiset linjasäteilijä-kaiuttimet, joilla ääntä voidaan suunnata hyvin. Mitä enemmän kaiuttimia on päällekkäin, sitä kauemmaksi ne kuuluvat.

Äänenvoimakkuutta on oltava riittävästi, mutta ei kuitenkaan liian paljon.

”Festareilla rajana on usein noin 95-100 desibeliä. Tätä mitataan Suomessa viiden minuutin keskiarvona ja niin sanotulla A-slow-painotuksella, joka ottaa huomioon nimenomaan ihmiskorvan kuuloalueen.”

Ääntä pitää myös tarjoilla vain festivaaliyleisölle eikä esimerkiksi läheiseen kaupunkiin. Alueesta tehdään melumallinnukset hyvissä ajoin ennen tapahtumaa.

”Laadimme alueesta 3D -mallin ja tutkimme tietokoneohjelmalla, miten ääni käyttäytyy kyseisessä ympäristössä. Saamme siitä lisävinkkiä kaiuttimien sijoitteluun ja suuntaamiseen. Järjestäjille tulee samalla riittävästi dataa melulupien hakuun.”

Miksaaja luo lopullisen äänimaailman

Lisää vaikeusastetta festivaalien äänentoistoon tuo se, että bändit lavoilla vaihtuvat, niillä on omat instrumentit ja mahdolliset lisälaitteet sekä tietenkin myös oma näkemys siitä, miltä niiden pitäisi kuulostaa.

”Kyseessä on koko ajan pyörivä järjestelmä. Kun yksi bändi soittaa lavalla, seuraava kasaa takana omia systeemejään valmiiksi ja soittonsa lopettanut purkaa laitteitaan.”

Käytännössä bändillä on yleensä oma miksaaja. Tämä vastaa yhtyeen soundista, esimerkiksi siitä, miten eri instrumentit korostuvat ja minkälainen kokonaisvaikutelma syntyy. 

”Miksaajia on useimmiten kaksin kappalein. Toinen keskittyy yleisön äänimaailmaan ja toinen siihen, miten bändi lavalla kuulee oman soittonsa.”  

Minä suojelen sinua kaikelta

Äänentoiston lisäksi tulevat vielä valo- ja videojärjestelmät, joilla on niin ikään omat vastuuhenkilönsä. Videoscreeneiltä tarjoillaan esimerkiksi lähikuvia lavalta.

Kaikki on myös tietenkin suojattava hyvin sään, niin sateen kuin tuulenkin varalta. Tämä on tarpeen paitsi laitteiden itsensä, ennen kaikkea yleisön ja henkilökunnan turvallisuuden takia.

”Kerran yhdellä festarilla tuulen takia esiintymiset jouduttiin keskeyttämään pariksi tunniksi. Ajoimme siksi ajaksi lavan juurelle neljä trukkia, jotta lava pysyisi varmasti paikoillaan.”

Mutta kuinka usein Suomessa tekniikkaa on suojattava myös sen käyttäjiltä – tai käyttäjiä tekniikalta? Rock-mytologiaanhan kuuluvat myös kitarasankarit, jotka voivat sytyttää vaikkapa kitaransa palamaan.

”No, ilmiö ei ehkä ole ihan tuntematon Suomessakaan. Jos festivaalin esiintyjiin kuuluu eräs pitkän linjan suomalaisrokkari, niin turvallisuusvastaavat joutuvat kyllä miettimään etukäteen, miten häntä estetään kiipeilemästä lavarakenteissa”, Impola naurahtaa.

Meillä oikeus on olla huoleton?

Akun tehtaan toimitusjohtaja on Eppu Normaali yhtyeen alkuperäisjäsen, rumpali Aku Syrjä. Akun tehdas on nimeltään myös Eppu Normaalin vuoden 1980 albumi ja kappale, joka viittaa puolestaan CCR:n klassikkoalbumiin Cosmo’s Factory.

Akun tehdas -biisissä lauletaan: ”Meillä oikeus on olla huoleton/ Työpaikkamme Akun tehdas on.”

Festivaalien tekniikan rakentaminen ei taida olla kuitenkaan ihan stressitöntä. Ison palapelin pitää valmistua tiukassa aikataulussa. Mukana on usein yllätyksiä, kaikkeen ei voi varautua etukäteen.

”Mutta aivan upeaa työtä tämä on. Kun yleisö on haltioissaan jostakin bändistä tai esiintyjästä, tuntuu hienolta, että olen voinut itsekin olla omalta osaltani mukana luomassa elämystä. Alalla on myös ihan poikkeuksellista yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemisen meininkiä”, Ahti Impola miettii.

Korona-aika kurittanut tapahtuma-alaa

Yleisö on tietenkin innoissaan, kun kesällä voidaan järjestää jälleen musiikkifestivaaleja. Mutta vähintään yhtä innoissaan taitavat olla myös korona-ajan kurittamat tapahtumatuottajat.

”Tuntuu aivan upealta. On hienoa, kun pääsemme taas töihin ja voimme palkata myös freelancereita.” Impola kertoo.

Akun tehtaan liikevaihto laski viime vuonna viisi miljoonaa euroa. Kun yrityksen palkkalistoilla on tavallisina vuosina parisensataa freelanceria, oli heitä viime vuonna vain kaksi.

”Oli todella ikävää lomauttaa väkeä. Olisi ollut järkevämpää pitää väki töissä, vaikkapa lyhemmällä työviikolla, niin että valtio olisi maksanut ainakin osan palkasta, kuten esimerkiksi Tanskassa on tehty. Nyt porukka oli vain kotona työttömyyskorvausten turvin. Tällaisten mallien miettiminen olisi tärkeää senkin takia, jos tulevaisuudessa tulee vastaavanlaisia tilanteita”, Impola miettii.

Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Akun tehdas
Artikkelikuva: Harri Hinkka