Helppoahan se on, kun osaa

ARABIAN PERUSKOULUN MATEMATIIKAN opettaja lähestyi toukokuun alussa Helsingin Insinöörejä kohteliaalla viestillä. Helsinkiläiskoulu halusi palkita yhden oppilaansa LUMA-osaamisesta, mutta koulun stipendirahat eivät palkitsemiseen riittäneet.

”Kirjoitan tiedustellakseni mahdollisuutta myöntää stipendi peruskoulun päättävälle oppilaalle, joka on peruskoulun aikana osoittanut poikkeuksellista osaamista matematiikassa sekä luonnontieteissä.” Kehuvaa tekstiä riitti. Opettaja kertoi oppilaan osoittaneen erinomaista osaamistaan kaikissa luonnontieteellisissä aineissa itse asiassa läpi yläkoulun. Oppiaineiden erinomaisen hallinnan lisäksi oppilasta saattoi kiittää myös opiskeluasenteesta ja työskentelystä oppitunneilla, tämä kun oli esimerkillään ja toiminnallaan tukenut koko ryhmän työskentelyä ja oppimista muun muassa muita oppilaita auttamalla. Ja vielä: ”Viimeisimpänä – mutta ei suinkaan vähäisimpänä – hän suoriutui matematiikan valtakunnallisesta kokeesta täysillä pisteillä; arvosanalla 10”, kirjoitti opettaja.

HI halusi ilman muuta olla mukana tukemassa lahjakasta oppilasta. Teimme hänelle stipendikirjan, jonka toimitimme koulun kansliaan varustettuna saatteella, jossa pyysimme nuorukaista tulemaan käymään HI:n toimistolla stipendin saamiseen liittyvien talousasioiden hoitamiseksi. Niin, kysymys oli nuoresta miehestä: Olavi Leinonen otti toimistoon puhelimitse yhteyttä heti päättäjäisviikonlopun jälkeisenä maanantaina ja sovimme tapaamisen Pasilaan keskiviikkoaamupäiväksi.

Matematiikan valtakunnallisista napattu arvosana antoi tietysti odottaa, että vierailulle saapunut kohtelias poika saattoi olla hyvä myös muissa oppiaineissa kuin matematiikassa ja luonnontieteissä. Koska peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo kertoo varsin lahjomattomasti osaamisen tasosta, asia oli helppo selvittää sitä tiedustelemalla. Vastaus ei vetänyt sanattomaksi, vaan aiheutti innostuneen riemunkiljahduksen: 10! Stipendi meni siis todellakin oikeaan osoitteeseen.

ERITYISEN HYVÄ MIELI jäi siitä, että Olavi antoi itsestään erinomaisen kuvan ihan kokonaisuudessaan. Kansamme keskustelemassa ei suinkaan istunut omiin maailmoihinsa uppoutunut nörttityyppi, vaan luonteva, urheilua harrastava nuorukainen, joka nyt vain sattui olemaan ”sen verran hyvä kaikessa”, että koulutodistus näytti tasaista kymppiriviä. Eli vaikka Olavi tykkää luonnontieteistä ja aloittaa lukio-opinnot Helsingin luonnontiedelukiossa eli Hellussa, saattaa tulevaisuus löytyä joltain muultakin alalta. Eihän ysiluokan jälkeen vielä tarvitsekaan tietää, mihin tie toisen asteen jälkeen vie. Mutta on upeaa, että nuori voi suunnata lukioon rennoin mielin ja ottaa tulevista kouluopinnoista kaiken irti.

Keskustelussa nousi kyllä esiin Helsingin Insinöörien taannoin järjestämän Korkean teknologian seminaarin aihe mahdollisena tulevaisuuden alana, avaruusteknologia kun tuntuu tarjoavan monenlaisia mahdollisuuksia, kuten seminaarissa ilmeni. Olavi kertoi myös toisen vanhemmistaan työskentelevän teknisellä alalla, joten sikälikin tekniikan alan opinnot saattavat tuntua hyvältä vaihtoehdolta sitten joskus, kun niiden päätösten aika on. Helluun Olavi suuntaa erittäin innostuneena, mutta kehui myös koulua, jonka nyt jätti taakseen.

– Arabia oli kyllä tosi kiva koulu, siellä on hyvät opettajat ja meillä oli hyvä luokkahenki, Olavi kertoi.

Olavi osoitti sekä kiinnostuneisuutta että keskustelutaitoa kyselemällä vastavuoroisesti Helsingin Insinöörien toiminnasta. Pöydälle piti toki ottaa myös ajankohtainen kysymys koululaisten kesälomien siirrosta myöhäisemmäksi. Kohderyhmäläinen puolusti nykymallia, kesäloma on kiva aloittaa silloin kun kesäkin alkaa. Puheeksi tulivat myös kesätyöt: niitä Olavilla oli nyt tiedossa pariksi viikoksi apteekissa, ja tulevia kesiä ajatellen hän sai HI:n pääsihteeri Mikko Wikstedtiltä vinkin kysellä kesäpestejä Heurekassa järjestettäviltä tiedeleireiltä. Muilta osin Olavin kesään on kuulumassa matkailua aluksi perheen kanssa Turun saaristossa ja myöhemmin yhdessä tuttavaperheen kanssa vielä Ahvenenmaalla. Kuluuko stipendiraha matkoilla, sitä ei saaja vielä osannut sanoa, mutta järkevästi hän halusi rahat tililleen käteisen sijasta.

Matematiikan valtakunnallinen koe vaatii myös luetun ymmärtämistä

Peruskoulun 9.-luokkalaisten valtakunnalliset matematiikan kokeet tuottaa Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton MAOL:in omistama MFKA-Kustannus Oy. Kokeet ovat paitsi yrityksen myyntituotteita, myös laajalti koulujen käytössä vielä ensi lukuvuonnakin, joten niitä ei ole lupa saattaa julkisesti nähtäville. Yleisesti voi kuitenkin todeta, että koe mittaa matemaattista osaamista laajasti erityyppisillä tehtävillä. On puhtaita laskutehtäviä kokonais-, desimaali- ja murtoluvuilla, yhtälöiden ja polynomien ratkaisemista ja matemaattisten käsitteiden osaamista testaavia tehtäviä. Pitää ymmärtää todennäköisyyslaskentaa ja osata ratkaista funktioita, laskea pinta-aloja ja tilavuuksia. Myös opettajat totesivat MAOL:ille antamassaan palautteessa, että koe antaa luotettavan kokonaiskuvan oppilaiden matematiikan osaamisesta.

Kokeessa ei pärjää vain laskemalla, täytyy myös osata lukea. Lukutaidon merkitys matematiikan osaamisessa nousi esiin myös HI:n jakaessa tänä keväänä stipendejä pienille matematiikan osaajille. Kevään 2026 valtakunnallisen kokeen yksi tehtävä olikin saanut nuoret porukalla ihmettelemään TikTokissa, miten ratkaisua oikein olisi pitänyt hakea, osittain varmaan siksi, että tehtävänanto vaati myös sen ymmärtämistä, mitä informaatiota sanalliseen tehtävänantoon kätkeytyi. Oheinen esimerkki ei ole tämän vuoden kokeesta, mutta idea on vastaava: MFKA-Kustannuksen pedagoginen kehittäjä Inkeri Tuomela muokkasi tehtävän ystävällisesti varta vasten tätä artikkelia varten.

Uudenvuoden kunniaksi Koskikylän kunta osti yhteensä 60 ilotulitepataa. Ilotulitepatoja oli kahdenlaisia: Tähtisäde ja Riemuräiske. Tähtisäde laukaisi taivaalle yhteensä 20 ilotulitetta ja Riemuräiske 15 ilotulitetta. Laukauksia nähtiin yhteensä 1000 kappaletta. Laske, kuinka monta Tähtisäde-pataa ja kuinka monta Riemuräiske-pataa kunta osti.

Vastaavanlainen tehtävä kuului tämänkeväisen kokeen B-osioon, jossa laskimen käyttö oli sallittua. Ei silti mikään helppo tehtävä. Eikä koe kokonaisuudessaankaan, sillä vastausten keskimääräinen pistemäärä oli 38 yhteensä 88 maksimipisteestä. Tämä tuotti arvosanojen keskiarvoksi 6½, joka oli puoli arvosanaa pienempi kuin edellisenä vuonna.

Vastaus kokeesta saatiin yhteensä 8 074 oppilaalta. Täyden kympin kokeesta sai 21 oppilasta, pisteillä 86–88. Ja Olavinhan opettaja kertoi saaneen kokeesta täydet pisteet.