Inssiakatemia vie Tiedekoulun oppilaitoksiin

KUN INSINÖÖRILIITTO JA Tiedekoulu löivät hynttyyt yhteen, syntyi Inssiakatemia, projekti, joka haastaa yläkoululaiset innostumaan insinööriydestä. Projektin slogan on Ajattele isosti – tee todeksi. Se saa luovuuden kukkimaan ja kädet tekemään, ideoiden prototyypit kun rakennetaan Legoista. Ei tosin ihan peruspalikoista, vaan Mindstorms-sarjan osista, joihin kuuluu muun muassa erilaisia antureita, moottoreita ja ohjelmoitava keskusyksikkö.

Lahteen, Turkuun, Poriin, Seinäjoelle ja Ouluun rantautuva akatemia starttasi Helsingistä, yhdessä Stadin AO:n eli ammattiopiston kahden TUVA-ryhmän kanssa. Tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen ryhmissä on paljon oppilaita, joiden suomen kielen osaaminen on vielä vähäistä. Osalla opinpolku kohti toista astetta on jostain muusta syystä tavanomaista kiemuraisempi.

Inssipäivän alussa koululla vieraillut HI:n hallituksen jäsen Elina Varteva kertoi oppilaille, ettei hänenkään tiensä tekniikan alan asiantuntijaksi mennyt niin suoraa latua kuin mitä itse oli aikoinaan kuvitellut: lukiosta suoraan Teknilliseen korkeakouluun ja sitten niitä DI:n hommia yhden työuran verran. Mutta tielle tulikin liikenneonnettomuus, joka muutti suunnitelmat. Elinasta tuli aluksi merkonomi. Sitten olikin jo perhe perustettuna. Mutta innostus tekniikkaan ei ollut kadonnut, ja perheenäiti alkoi suorittaa insinööritutkintoa monimuoto-opiskeluna. Nykyinen työ testauspäällikkönä ohjelmistotestausta tekevässä konsulttitoimistossa vaatii ajan hermolla pysymistä.

– Insinööriammatit yleensäkin, mutta tietotekniikan parissa työskentely erityisesti, vaatii kyllä ihan jatkuvaa uuden opettelua, muistutti Varteva kuulijakunnalle.

TEHTÄVÄNANTO ON PERIAATTEESSA yksinkertainen: keksikää sovellus tai laite, joka ratkaisee jonkin arjen tai yhteiskunnallisen ongelman, Tiedekoulun toimitusjohtaja Maria Leivo selostaa oppilaille, joista valtaosa on tullut paikalle luullen, että viikko alkaa ihan tavallisen koulupäivän merkeissä.

– Pääpaino on nyt ideassa, ei siinä, että laite tulee ihan valmiiksi. Ideointiin on aikaa viisitoista minuuttia, rakentamiseen kaksi tuntia, Leivo ohjeistaa.

Myöhemmin iltapäivällä selviää, että ohjeet oli pitänyt kerrata englanniksi, sillä kaikille ei ollut ensi selostuksesta auennut, mitä tekemisellä tavoiteltiin. Mutta käyntiin oli päästy, ja ruokailun jälkeen pulpeteilta löytyi jo monenlaisia vempeleitä.

Konkreettiseen arjen ongelmaan hyvä ratkaisu löytyi tyttöryhmältä, joka rakensi kuumassa ilmanalassa tarpeellista nahkalaukun tuulettimen tai viilentäjän prototyyppiä. Jos lämpötila laukun sisällä kohoaa liiaksi, siinä kärsivät niin elintarvikkeet kuin kosmetiikkakin.

– Tällä idealla voisi olla aivan kaupallistakin potentiaalia, totesi tytöille Leivo, joka on insinöörin tutkinnon lisäksi lukenut niin kauppa- kuin kasvatustieteitäkin.

Muita ideoita: laiskoille suunnattu laite, joka nostaa lattialta tarvittavan tavaran, kun itse ei jaksa nousta sohvalta. Toimisi muuten silloinkin, jos ihminen ei pystyisi nousemaan sohvalta. Sähkökäyttöinen kastelu- ja sammutusauto. Älytuuletin, joka valvoo huoneen lämpötilaa ja käynnistyy tietyn rajan ylittyessä itsestään, mutta toimii myös kauko-ohjauksella. Ranneke, joka muistuttaa juomisen tarpeesta samalla käyttäjänsä nauttiman veden määrää ja elimistön nestetasapainoa seuraten. Kilpa-auto, jossa on edessä ja takana miekat – taitaisi toinen väistää!

Mainitun auton ”pääsuunnittelijalle” oli ihan pakko mainostaa Metropolia Ammattikorkeakoulun ajoneuvotekniikan opintoja, joihin kuuluu myös koulun Formula-projekti, josta on kertonut myös HI:n Insinöörikulma-podcast.

IDEOIDEN JA TOTEUTUSTEN arviointi tapahtuu ryhmissä niin, että kukin ryhmä antaa pisteet jokaiselle muulle ryhmälle. Pistehaarukka on yhdestä viiteen, ja pisteitä tulee antaa viidessä kategoriassa.

Idea ja ongelman ratkaisu – onko projektissa hyvä ja selkeä idea, ratkaiseeko se jonkin arjen ongelman tai yhteiskunnallisen kysymyksen?

Luovuus ja insinöörimäinen ajattelu – onko ratkaisu kekseliäs, millaista suunnittelutyötä se on vaatinut, entä testausta?

Prototyypin toteutus, hyödynnettävyys, skaalautuvuus – onko malli tehty huolellisesti, osoittaako se, miten idea toimisi käytännössä, voiko sen toteuttaa isommassa mittakaavassa?

Vastuullisuus ja vihreät arvot – miten projekti ottaa huomioon ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskunnallisen vastuullisuuden?

Esityksen selkeys ja innostavuus – onnistuiko ryhmä esittelemään ideansa ymmärrettävästi, kiinnostavasti ja innostavasti?

Ei ollut siis ihan helppo pisteytystehtäväkään. Lokakuun lopun loppukilpaluun löytyi kuitenkin voittaja: älytuuletin. Homman nimi on, että jokaisesta Inssiakatemiaan mukaan lähteneestä koulusta yksi valitaan loppukilpailuun, jossa jury arvioi työt vielä kertaalleen. Paras tietysti voittakoon, mutta kyllähän HI tietenkin liputtaa Stadin AO:n puolesta.