Murto: Koulutustaso nousee osaamisella

OSAAMISTASO EI AUTOMAATTISESTI nouse sillä, että tietty prosentti ikäluokasta suorittaa jonkinlaisen korkeakoulututkinnon, muistutti Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn puheenjohtaja Katarina Murto vieraillessaan Helsingin Insinöörien työmarkkinajaoksen syyskauden ensimmäisessä kokouksessa.

– Koulutus- ja osaamistason nostaminen on välttämätöntä. Se onnistuu, kun opetus on laadukasta aina varhaiskasvatuksesta yliopistoon asti, Murto sanoi.

Koulutuksen laatu on puhuttanut HI:n työmarkkinajaosta aiemminkin. Juuri nyt asia on ajankohtainen myös osana ammattikorkeakoulujen työehtosopimuskiistaa. OAJ ei esimerkiksi voi hyväksyä ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstölle palkkaratkaisua, jossa tekniikan ja liikenteen opettajien saatavuuslisä poistetaan ja uudeksi palkkausjärjestelmäksi tarjotaan himmeliä, josta kukaan ei saa selvää eikä tulevasta ansiokehityksestä ole varmuutta.

– Työkuorma ammattikorkeakouluissa on kasvanut, eikä esimerkiksi opetusryhmien maksimikokoa tunneta. Miten ihmeessä kouluihin saadaan osaavia opettajia, jos palkkoja alentamalla tai ansiokehitystä jarruttamalla annetaan tosiasiassa viestiä, että työtä ei arvosteta, tai jos töihin tuleva ei edes tiedä, millaiset omat ansiot ovat, Murto kummasteli työantajapuolta edustavan Sivistan (Sivistysala ry) sopimustarjouksia.

Palkansaajapuolelta ammattikorkeakoulujen työehtoneuvotteluissa on mukana myös Ylemmät Toimihenkilöt YTN, tekniikan alan asiantuntijoita laajasti edustava neuvottelujärjestö. Hyvä lopputulema neuvotteluissa edellyttää hyvää koordinaatiota OAJ:n ja YTN:n välillä.

TYÖMARKKINATOIMINTAA YLEISESTI KOMMENTOIDESSAAN Murto muistutti, että vientimalli, siis palkankorotusten tason määrittäminen vientialojen sopimuksen mukaiseksi yleiseksi linjaksi, puhuttaa JUKOlaisessa kentässä paljon. Kuten tiedossa on, malli vaikeuttaa palkkojen jälkeenjääneisyyden kuromista umpeen, mikä on iso asia julkisella puolella.

Murto nosti esiin myös palkankorotusprosenttien varjoon helposti jäävän tärkeän seikan, työehtosopimusten sisällöllisen kehittämisen. Kun keskustelu käydään lähinnä palkankorotusten ympärillä, tekstikysymykset unohtuvat, vaikka sopimusten kehittämisellä sekä työntekijät että työnantajat voisivat voittaa tärkeissä työelämän laatukysymyksissä.

Tähän liittyvä asia on myös Insinööriliiton ajama lomapäivälaskennan muutos, niin sanotusta lauantaisäännöstä luopuminen. Sen perusteena on työntekijöiden jaksamisen parantaminen. Kuormittuneisuuden lisääntyminen ei tuota työelämään mitään hyvää millään alalla.

AJANKOHTAISIIN BUDJETTIKYSYMYKSIIN LIITTYEN Murto osasi jo ennustaa, ettei syksyn budjettiriiheen tule esityksiä uusista säästöistä, koska vaalit painavat päälle. Järjestöjohtaja nostikin esiin poliittisen järjestelmämme ongelmallisuuden työelämän pitkäjänteisen kehittämisen kannalta. Neljän vuoden pituinen vaalikausi tarkoittaa, että hallitukset ajavat uudistuksia rytinällä parin, kolmen vuoden aikana, sitten alkaa valmistautuminen tuleviin vaaleihin. Esimerkiksi koulutuspoliittisia linjauksia ja työmarkkinapolitiikkaa pitäisi kuitenkin tehdä pidemmällä aikajänteellä.

Murto näkee, että asioiden edistämiseksi ammattiliitoissakin pitää panostaa lobbaukseen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK sai nykyhallituksen toteuttamaan työelämäheikennyksiä luultavasti enemmän kuin uskalsi odottaakaan. Missä määrin tuleva hallitus niitä purkaa, sitä ei voi tarkkaan sanoa. Palkansaajien kannalta ei taatusti riittävissä määrin, siksi ammattijärjestöjen on jatkossa osattava paremmin ennakoida ja saada tärkeitä työelämäkysymyksiä aiempaa vahvemmin poliittiselle agendalle.