Koulutuksessa oleellista on laatu

INSINÖÖRIKOULUTUKSEN KESTO, LAAJUUS ja sisältö määrittävät insinöörikoulutuksen laatua. Tekniikan alan oppilaitosten opettajien liitto TOOL ry haluaakin pitää insinöörikoulutuksen keston ja laajuuden ennallaan: neljä vuotta, 240 opintopistettä.

Laadun tae vuosien ja opintopisteiden määrä ei kuitenkaan sinällään ole. Keskiöön nousee sisältö eli se, kuinka paljon ja kuinka hyvää opetusta opiskelija opintopistettä kohden saa.

– Sitähän ei ole missään säädetty, huomautti TOOLin puheenjohtaja Jarno Varteva, joka vieraili HI:n työmarkkinajaoksen lauantaiseminaarissa herättelemässä keskustelua insinöörikoulutuksen laadusta. Onnistuen tehtävässään erinomaisesti: yleisö intoutui vilkkaaseen ajatustenvaihtoon aiheesta.

Opetuksen määrä tunteina laskettuna on viime vuosina ollut laskussa, totesi Varteva. Laadun kannalta iso merkitys on myös sillä, että laboratorioissa ja simulaattoreissa annettavaa käytännön opetusta on riittävästi. Riittävän pienille ryhmille. Opiskelijoille, joilla on riittävät valmiudet omaksua opetettavat asiat.

Se, että aloittavista opiskelijoista alle puolet valmistuu määräajassa, ei kerro koko totuutta aloituspaikkojen liiallisuudesta, sillä vuoden, parin lisäaika kasvattaa myös valmistuneiden määrää. Lisäksi valmistumisen merkitys vaihtelee oppialoittain. Esimerkiksi sähkövoimatekniikasta, jonka yliopettaja Varteva Metropolia Ammattikorkeakoulussa on, täytyy saada todistus käteen, muuten ei voi tehdä töitä. ICT-ala taas on tyypillisesti sellainen, jossa valmistuminen saattaa jäädä, kun työelämä vie mukanaan.

Se, että noin viidennes keskeyttää insinööriopintonsa puolen vuoden sisään, kertoo jo enemmän siitä, että koulunpenkkejä kuluttamaan tulee nuoria, joilla ei ole riittäviä valmiuksia selvitä insinööriopinnoista. Hyvä keino erotella jyviä akanoista on osoittaa jo varsin varhaisessa vaiheessa opintoja, millainen on vaatimustaso esimerkiksi matematiikan ja fysiikan osaamisessa. Vaikka kaikissa insinööritöissä ei kovin syvällistä matemaattista osaamista vaadittaisikaan, kysymys on Vartevan sanoin tekniikan yleissivistyksestä.

ALOITUSPAIKKOJEN MÄÄRÄN LISÄÄMINEN ei siis korreloi valmistuvien määrään, joka on parin viime vuosikymmenen ajan pysynyt pitkälti ennallaan aloituspaikkojen huimasta lisäämisestä huolimatta. Ajatus siitä, että korkeakoulutettujen prosenttiosuus ikäluokasta nousisi maassamme vähintään viiteenkymmeneen poliittisella tahdolla, tuntuukin oudolta myös tässä valossa. Eräs seminaarin osallistujista lohkaisikin, että tavoitteeseen pääsemiseksi täytyisikin ensin saada kansalaisten älykkyysosamäärä nousemaan.

Peruskoulutuksellakin on kokonaisuudessa roolinsa. LUMA-aineiden opetuksen tason täytyy olla riittävän korkealla, jotta mahdollisuus pärjätä insinööriopinnoissa säilyy. Vartevan näkemys on, että hyvät oppilaat ovat edelleen yhtä hyviä kuin kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten, elleivät vähän parempiakin. Mutta ammattikorkeakouluihin tulee lukioista myös niin huonolla osaamisella varustettuja opiskelijoita, ettei heistä saisi insinöörejä aikaiseksi edes tuplaresursseilla, Varteva sanoo.

Myös koulutuksen rahoitusmallissa piilee riski. Koulut voivat antaa tutkintotodistuksia tiukoin tai löperöin perustein. Kun rahoitus pohjautuu tutkintomääriin eikä opetuksen laatuun, houkutus päästää opiskelijat läpi huonollakin osaamisella voi olla suuri. Jarno Vartevan ja TOOLin mielestä rahoitukseen tulisikin saada myös laadullisia mittareita. Nyt opetuksen laatua ei valvo kukaan; vain työelämästä tuleva palaute valmistuneiden heikosta tasosta saa oppilaitokset varpailleen. Opettajan osaamisella ja omistautumisella on iso merkitys, mutta sekin kietoutuu resurssikysymykseksi. Opettajien täydennyskoulutuksen ja opetusvälineiden tulisi olla sellaisella tasolla, että kunkin alan uusimman tiedon saisi oppilaitoksista, Varteva huomautti.

MYÖS OPISKELIJAT KAIPAAVAT laatua: paljon lähiopetusta, paljon opetusta opintopistettä kohden. Lisäksi on tärkeää päästä jo opintojen aikana mukaan työelämään. Kesätyöt ja harjoittelupaikat tarjoavat mahdollisuuden syvempään oppimiseen, esimerkiksi tiettyjen vaikeiden teoreettisten asioiden osaamisen merkitys saattaa aueta parhaiten juuri käytännön töissä. Harjoittelupaikkojen puutteesta on ollut viime aikoina puhetta, mutta tilanne on nyt hieman parantunut, arvioi Varteva.

Insinööriosaamisen tarve vaihtelee, joten voisi olla järkevää pohtia, pitäisikö aloituspaikkojen määrää säädellä kysynnän mukaan, kuten oli asian laita ennen vanhaan. Osaamisen olisi oltava hyvällä tasolla: sitä voisi edesauttaa, että opintoihin pääsisi vain valintakokeen kautta, jollaiseen osallistumista intoutuivat jotkut jaoksen aktiiveistakin muistelemaan. Osaaville insinööreille riittää kysyntää; kun esimerkiksi Ukrainan sota joskus loppuu, edessä voi olla peräti työvoimapula, uskoo Varteva.