Kun lehmä on elämä

HI:n järjestämässä verkkotapaamisessa kirjailija Rosa Liksom keskusteli lukuintoisten jäsenten kanssa uudesta romaanistaan Väylä. Lukuintoa kannattaa insinöörienkin vaalia ja kasvattaa, ihan terveyssyistä.

Kun valtiovalta syksyllä 1944 määräsi lappilaiset lähtemään saksalaissotaa pakoon Ruotsiin, melkein kaikki piti jättää. Siat, lampaat, kissat, koirat, kanat, kaikki muut elikot piti tappaa, mutta lehmät, niitä ei – ne olivat se arvokkain omaisuus, elämänturva.

Oman synnyinseutunsa ihmisten sotapakolaisuudesta kertovan romaaninsa työstöä ja tarinaa esitellyt Rosa Liksom muistutti, että voimakkaasti lestadiolaisella alueella lehmä oli lastakin arvokkaampi, lapsiahan riitti. Molemmat kyllä pääsevät esiin heti kirjan alussa, kun päähenkilö, nuori tyttö – tai siis omana aikanaan jo pikku aikuinen – kokoaa lehmät edessä olevaa taivalta varten. Kuva tytön ja lehmien erityisestä suhteesta alkaa piirtyä lukijalle heti.

Kirjailija on itsekin maatalon tyttöjä. Kotona oli seitsemän lehmää, poroja ja muuta karjaa. Isän ottamassa ensimmäisessä lapsuuskuvassa pikku-Anni pitelee lehmän häntää äidin lypsäessä, kirjailija kertoi HI:n verkkotapaamisessa.

Väylän päähenkilöä Rosa Liksom kuvaa pelottomaksi ja kiinnostavaksi persoonaksi. Omakuva siis? Ei, sanoo kirjailija, vaikka hahmo tosielämään pohjautuukin: henkilö on lähinnä synteesi kirjailijan kolmesta tädistä.

Kirjailijatapaaminen herätti ilman muuta innostuksen tarttua teokseen, joka tämänvuotisessa Finlandia-kisassa oli lukijoiden suosikki, vaikkei pääpalkintoa saanutkaan.

Rosa Liksom. Kuva: Johanna Laitala / Like.

Keskustelu kosketteli paitsi romaania, myös faktoja lappilaisten sotapakolaisuuteen liittyen: sitä, kuinka ruotsalaiset viranomaiset suhtautuivat Suomesta tulleisiin pakolaisiin nuivasti, että pakolaisuus tarkoitti kylmää talvea metsiin pystytetyissä leireissä armeijan kesäparakeissa, että joillekin vajaa vuosi Tornionjokilaaksoa etelämpänä Ruotsissa oli kuitenkin myös seikkailu.

Sellainenkin yksityiskohta tuli ilmi, että murretta, jolla kirja on kirjoitettu, kutsutaan meänkieleksi nimenomaan Ruotsin puolella. Suomessa on oikein puhua Tornionjokilaakson murteesta. Lukijan ei murretekstiä pidä säikähtää, lukeminen kyllä alkaa soljua, vaikka kieli aluksi tuntuisikin vieraalta.

Kirjailijan antamaa neuvoa kannattaa ehkä noudattaa: hän kehotti lukemaan ensimmäiset viisi sivua itselleen ääneen, siten kieleen tottuu.

Lukemalla uusiin maailmoihin

HI:n järjestämään Tapaa kirjailija verkossa -tapahtumaan osallistunut innokas lukija-jäsen, rakennusarkkitehti ja taidehistorioitsija Pirjo Huvila piti kirjailijatapaamista todella onnistuneena.

”Rosa Liksom avasi erittäin hienosti työtään, teoksiaan ja ajatuksiaan”, Huvila kiittelee.

Kirjailija on Huvilalle tuttu aiemmasta tuotannosta. ”Kyllä hän on tehnyt vaikuttavia teoksia. Edellinen romaani Everstinna oli todella järisyttävä lukukokemus”, Huvila kertoo. Myös Hytti nro 6 on tuttu, sekä kirjana että elokuvana. Huvilan esittämään, aihetta koskevaan kysymykseen kirjailija vastasi, ettei vaikuttanut elokuvan tuotantoon mitenkään, mutta oli tyytyväinen ohjaajan tulkintaan teoksestaan.

Pirjo Huvila oli aikonut lainata Väylän kirjastosta pari viikkoa ennen verkkotapaamista. Turha yritys: teokseen oli tuolloin noin kaksituhatta varausta ennen Huvilaa. ”Täytyy nyt vain odottaa, että se kiertäisi käteen vaikka jonkun tuttavan kautta. Olen nimittäin luvannut itselleni, että enää en kirjoja osta, niitä kun notkuu kotona joka paikassa”, Huvila parahtaa.

Huvila sanoo olevansa kirjallisuuden suhteen varsin kaikkiruokainen. Kun kysyn joitain nimiä, ensimmäiseksi Huvila mainitsee Mia Kankimäen. ”Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli hyvä kirja. Ja se uudempi, Naiset joita ajattelen öisin, siitä pidin myös. Kankimäellä on jotenkin omanlaisensa tapa kirjoittaa”, Pirjo Huvila sanoo.

Myös viime vuoden Finlandia-voittaja Anni Kytömäki on Huvilalle mieluisa kirjailija. Ja kas, yhtäkkiä huomaammekin nimettyjä tekijöitä yhdistävän seikan: ”Nämähän ovat kaikki todella vahvoja naiskirjailijoita”, toteaa Pirjo Huvila.

Väitteitä kirjallisuuden hyvää tekevästä vaikutuksesta ei Pirjo Huvilan mielestä ole mitään syytä kiistää. Luovuus lisääntyy, kirjojen myötä pääsee maailmoihin, joita ei muuten tavoittaisi. Parasta on, jos mielikuvituksen ruokkiminen alkaa jo lapsena.

”Lapsille lukeminen on ihan todella tärkeää”, Huvila sanoo. ”Se avartaa maailmankuvaa ja syventää kokemusta ympäröivästä maailmasta.” Sama pätee tietysti myös aikuisiin.

Omasta lukuinnostaan Pirjo Huvila antaa ison kiitoksen lukion suomen kielen opettajalleen, joka suorastaan pakotti oppilaat lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja maailmankirjallisuuden klassikoita. Jopa kesäksi annettiin lista luettavista kirjoista, joista sitten syksyllä pidettiin koulussa esitelmiä.

”Jo silloin oli hienoa havaita, kuinka erilaisia tulkintoja samasta tekstistä eri lukijat voivat tehdä. Kyllä minä voin sanoa, että pakotettunakin on lopulta saanut tosi hienoja lukukokemuksia”, Huvila nauraa.

Kirjat Pirjo Huvila haluaa nimenomaan lukea, siis kuuntelemisen sijaan, ja kokee lukemisen hyvin yksityisenä toimintana. Mutta lukukokemuksista hän mieluusti vaihtaa näkemyksiä toisten kanssa – siihen oivan mahdollisuuden tarjoaa oman asuintalon lukupiiri.


Empatiaa ja luovuutta lisää, verenpaine alas

Lukukeskus, jonka kautta myös HI:n kirjailijatapaaminen oli järjestetty, puhuu paitsi lukutaidon, myös itse lukemisen puolesta. Tutkimuksia lukemisen myönteisistä vaikutuksista on paljon, ja sitä ilosanomaa Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís mielellään vie eteenpäin.

”Kaikesta lukemisesta on hyötyä, mutta mielikuvitus ja empatia lisääntyvät tutkimusten mukaan nimenomaan kaunokirjallisuutta lukemalla”, Villacís sanoo. ”Kaunokirjallisuutta lukiessa aivoissa aktivoituvat suurin piirtein samat alueet kuin todellisissa tilanteissa, eli ihminen kokee kirjan tapahtumat samoin kuin tosielämän.”

Tämä selittää osittain kaunokirjallisuuden empatiaa lisäävää vaikutusta. Vaikutus on melko lailla sama riippumatta siitä, lukeeko vai kuunteleeko romaanin tapahtumia.

Lukeminen ei itse asiassa olekaan ihmiselle luontaista, Villacís huomauttaa. Ja juuri sen vuoksi se virkistää aivotoimintaa aivan erityisesti.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmi Villacís viittaa myös taannoiseen Helsingin Sanomien juttuun, jossa start-up guru ja sijoittaja Caterina Fake totesi, että ihminen, joka ei lue, surkastuttaa mielikuvituksensa. Siksi myös teknologia-alalla toimivien pitäisi lukea laajasti.

”Lukemisella on myönteisiä vaikutuksia myös ihan fysiologisesti. Stressi vähenee, keskittymiskyky paranee, verenpaine laskee ja myös muisti paranee, jolloin lukeminen voi suojata jopa Alzheimerin taudilta”, Villacís listaa. Lisää aiheesta voi lukea Lukukeskuksen sivuilta, tietoa on paljon.

Kutsu kirjailija kylään

Ilmi Villacís on todella innostunut siitä, että HI järjestää jäsenilleen kirjailijatapaamisia. Parasta on, että sellaista tilaisuutta ei korona-etäilykään juuri pääse pilaamaan. Kirjailijan voi hyvin kutsua puhumaan joko livenä tai verkon välityksellä.

”Toivon todella, että yritykset panostaisivat tällaiseen toimintaan”, Villacís sanoo. ”Kirjailijoilla voi olla vähintään yhtä kiinnostavaa sanottavaa kuin joillakin tunnetuilla, salit täyteen myyvillä ammattipuhujilla”, hän huomauttaa.

Lukukeskuksella on listoillaan lähes tuhat kirjailijaa, joita voi, vaihtelevaa palkkiota vastaan, tilata esiintymään. Tyypillisesti kustannus pyörii noin kolmessa sadassa eurossa, joten kovin isosta satsauksesta ei ole kysymys. Valinnanvaraa on julkisuudesta tutuista kaunokirjailijoista tietokirjailijoihin, joilla voi olla vankkaakin erityisosaamista alasta, josta he kirjoittavat. Valinnassa auttavat Lukukeskuksen ammattilaiset.

”Kirjailijavierailua voi ajatella mahdollisuutena tarjota syvällistä tietoa jostain asiasta tai yksinkertaisiesti työhyvinvointia lisäävänä tilaisuutena, jossa pääsee vaikkapa tutustumaan jonkin teoksen syntyprosessiin niin, että teokseen saa erilaisen tuntuman kuin vain sen lukemalla”, Ilmi Villacís muistuttaa.

Kirjallisuus ja lukeminen ovat siis myös työelämän voimavara. Lukukeskus on tehnyt helpoksi perustella työnantajalle kirjailijavierailun hyödyllisyyttä kokoamalla sivuilleen neljä vinkkiä parempaan työpaikkaan. Lista näyttää tältä:

1. Kirjailija on luovan ajattelun ammattilainen. Kutsu inspiroiva kirjailijavieras strategiatyön sparraajaksi tai TYKY-päivän tunnelman luojaksi.

2. Työviikkoa rauhoittaa yhteinen lukutunti. Työporukan lukupiiri luo yhteisöllisyyttä ja antaa uusia keskustelunaiheita.

3. Kirjapaketit ja lukuaikapalvelut ovat ilahduttavia ja virkistäviä työsuhde-etuja.

4. Lukutaidon ylläpitäminen on koko yhteiskunnan vastuulla. Lukutaidon edistäminen on vaikuttavaa yhteiskuntavastuutyötä.

Ilmi Villacís muistuttaa myös Lukukeskuksen julkaisemasta Kiiltomato – Lysmasken -verkkolehdestä, jossa on luettavissa ammattilaisten kirjoittamia arvioita mielenkiintoisista kirjoista. Kirja-arvostelun lukemisessa vaarana on vain se, että se saattaa innostaa lukemaan arvioidun teoksen.


Teksti: Annamari Iranto
Kuvat: HI:n arkisto, Like

css.php