Finnair kärsii, sen johto ei

Miten meni? Noin niinku omasta mielestä.

Suosittu ilmaus on itsetutkiskelussa ihan peruskauraa, samaan tapaan kuin Lean-menetelmän tapa kysyä 5 x miksi, kun halutaan kaivaa esiin ongelman juurisyyt ja löytää oikea taso, jolla ongelmaa voidaan ratkoa. Ilmailualan unionin ja Palvelualojen työnantajien välisen kiistan venyessä venymistään mainittu kysymys tekisi mieli esittää maan hallitukselle. Sen puuhaileman työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän uudistuksen julkilausuttuna tavoitteenahan oli vähentää lakkoilua. Niinpä: Ylen uutinen kesäkuun lopun tienoilta kertoo, että heinäkuulle on luvassa vielä seitsemän lakkopäivää. Neuvottelut ovat alkaneet tammikuussa 2025.

Riidan keskiössä on se, että koronavuosina 2020 ja 2021 ei IAU:n edustamille aloille tehty lainkaan palkankorotuksia, eikä tuota ole kompensoitu vuosina sen jälkeen. Työnantajien Palta on sitä mieltä, että tuo on menneisyyttä ja nykyistä ”vientilinjaa” ei saa ylittää.

Lain 420/1962 ”Laki työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä” kolmannen luvun 11 §:n toinen momentti kuuluu tarkalleen sanoen seuraavasti: Sovittelijan on kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta.

Eihän tuossa kielletä mitään ylittämästä.

IAU:n uutiskirjeestä jäsenilleen näkee hyvin, miksi TES-neuvottelijat aina vääntävät prosentin kymmenyksistä ja kaikille tulevan korotuksen osuudesta osana neuvotteluja. Katsomalla vuosittaisia korotusprosentteja ja vertaamalla lentoliikenteen palvelujen kehitystä yleiseen työmarkkinatasoon, palkkojen jälkeenjääneisyys näkyy karusti. Kun prosentit muuttaa euroiksi, huomaa, kuinka korkoa korolle -ilmiö kasvattaa jälkeenjääneisyyttä entisestään, jos palkankorotuksissa jälkeen jääneiden alojen prosentit eivät ylitä yleistä linjaa.

Kiistan ollessa näin sitkeä alkaa amatööri katsomosta epäillä, että osuutensa jumiin on ihmisilläkin. Media kertoo IAU:n ja Paltan välisestä riidasta, josta eniten kärsii valtion enemmistöyhtiö Finnair. Harvoin tulee esiin, että Finnairin toimitusjohtaja Turkka Kuusisto on myös Paltan hallituksen puheenjohtaja. Eikä tule mainittua, että valtakunnansovittelija Anu Sajavaara oli ennen nykyistä tehtäväänsä Paltan palveluksessa lähes kymmenen vuotta työmarkkinapäällikkönä, toimialapäällikkönä ja neuvottelujohtajana.

Aiheuttaa muuten vasemmalle kallistuneessa luottarissa sisäisen ristiriidan, kun seuraavaa matkaa varatessa pitää pohtia, että tukeeko kotimaista lentoyhtiötä vai boikotoiko työntekijöistä voitot repivää työnantajaa. Finnair on nimittäin tälle vuodelle nostanut hallituksen palkkioita seuraavasti: puheenjohtaja 72 tuhatta € → 80 tuhatta € (+11 %), varapuheenjohtaja 39 tuhatta € → 48 tuhatta € (+28 %), jäsen 35 tuhatta € → 40 tuhatta € (+14 %). Siinäpä sitä prosenttien mallia.

Melko suuri on kiusaus hyväksyä eurooppalaisuutensa ja lentää Lufthansalla. Saksassa nimittäin minimituntipalkka nousi vuoden alussa 12,41 eurosta 12,82 euroon. Tammikuussa 2026 se nousee 13,90 euroon ja tammikuussa 2027 vielä niin, että määräksi tulee 14,60 €. Vastaavat prosentit ovat 3,3 %, 8,4 % ja 5,0 %, siis per vuosi!

Kirjoittaja: Vasen pakki