Tunnetko kollegasi työpaikalla?

Kolmantena koronavuonna 2022 ollaan monella työpaikalla tilanteessa, jossa firmaan on tullut runsaasti uusia kollegoja osaksi työyhteisöä, mutta heitä ei ole nähty kuin videoneuvotteluyhteyksin ja kenties harvoin niinkin. Sillä ettei ole tavattu, eikä tunneta kollegoja, on vaikutuksensa työyhteisöön. Työpaikkojen yhteisöllisyys, työntekijöiden yhteenkuuluvuus tai hienommalla termillä työpaikan sosiaalinen koheesio heikentyy.

Sosiaalinen koheesio on monitahoinen ilmiö, johon vaikuttavat muun muassa yhteydenpidon taajuus, ryhmän tasalaatuisuus, jäsenten keskinäisriippuvuus, ryhmän vetovoima, ryhmien välinen kilpailu, ryhmään kohdistuvat uhat ja ryhmän jäsenten persoonallisuudet. Kun työyhteisössä on sosiaalista koheesiota, yhteistyöhön ja yhteisiin tavoitteisiin tartutaan paremmin.

Työpaikka on jokaiselle insinöörille tärkeä yhteisö. Merkitystä on myös sillä, millainen sosiaalinen asema kullakin insinöörillä työyhteisössään on. Jokaisella on työpaikallaan omat työtehtävänsä hoidettavanaan, mutta tunteeko tekijä kollegansa? Entä millaisena henkilönä hänet itsensä tunnetaan? Näillä asioilla on heijastuksensa työmme tuloksiin ja aikaansaannoksiin.

Kaikissa töissämme myymme ideoitamme ja ratkaisujamme työyhteisöllemme. Jos sosiaalinen etäisyytemme ryhmästä on liian suuri, meitä tunneta, emmekä itse tunne kollegojamme, ”myyntityömme” voi kärsiä merkittävästi. Ideamme eivät saa kannatusta vaan tulevat torjutuiksi. Emme pääse mukaan parhaisiin projekteihin. Emme tule esihenkilöidemme mieleen, kun meriittikorotuspottia jaetaan. Emme saa tukea kollegoiltamme hankkeissamme. Jos olemme työkaverin silmissä vain asialinjan insinöörejä, joita kollegoiden elämä työn ulkopuolella ei vähääkään kiinnosta, voimme ajautua sivuraiteelle työyhteisössämme. Pahimmillaan muutumme anonyymiksi henkilöresurssiksi sen sijaan että olisimme tärkeä osa työyhteisöä ja sen henkeä.

Kaikkien insinöörien kannattaa investoida aikaa, energiaa ja läsnäoloaan tunteakseen kollegansa paremmin ihmisinä. Vastavuoroisesti täytyy olla valmis avautumaan itsestään, kertoa omasta henkilökohtaisesta elämästään, iloistaan ja suruistaan, muille. Työpaikka ei ole terapeutin vastaanotto, mutta jos kerromme jotain tilanteestamme, se voi auttaa muita ymmärtämään meitä paremmin. Positiivisia asioita ja ratkaisuja on tietysti aina mukavampi kuunnella kuin pelkkiä ongelmakuvauksia.

Nyt korona-aikana etäisyys omaan työyhteisöön helposti kasvaa, joten nyt on entistäkin tärkeämpää tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin pienentää sosiaalista etäisyyttä kollegoihinsa. Työpaikalle kannattaa pendelöidä, vaikka se syö aikaa, jos siellä voi tavata kollegoita. Yhteisiin lounas- ja kahvihetkiin kannattaa tarttua ja ottaa ne mahdollisuuksina tutustua paremmin ja ylläpitää yhteyksiä kollegoihin. Etätyöolosuhteissa myös LinkedIn yms. sovellukset tarjoavat joitain mahdollisuuksia.

Myös ammattijärjestön jäseninä tarvitsemme asemastamme riippumatta insinöörien yhteisöllisyyttä tukemaan yhteistä edunvalvontavoimaamme. Kun nuoria insinöörejä tulee taloon, vanhemmat insinöörit tekevät viisaasti, kun keskusteluissaan suosittelevat tulokkaille Insinööriliiton jäsenyyttä talon tapana, tukien näin luottamusmiehiä jäsenhankinnassa. Työelämän edunvalvonnan vapaamuotoiset keskustelut kollegoiden kesken voivat lähentää insinöörejä toisiinsa parantaen työpaikan yhteisöllisyyttä ja kollegiaalisuutta.

Nautitaan työstämme ja työyhteisöstämme, keskustellaan itsestämme ja myös ammattiyhdistystoiminnasta! Ja osallistutaan Helsingin Insinöörien ja Insinööriliiton tarjoamiin tapahtumiin, verkottuen ja tutustuen kollegoihimme myös oman työpaikkamme ulkopuolella.

Luottoukko