Aineksia työmarkkinamyrskyyn

Edessä on vaikea työmarkkinasyksy. Ylempien toimihenkilöiden osalta, joihin valtaosa HI:n jäsenistä kuuluu, syksyn voi ennakoida muodostuvan jopa kaikkien aikojen vaikeimmaksi. Lohtua tähän voi tuoda se, että kysymys on optiovuodesta. Jos työmarkkinasopijat katsovat samaa leffaa, asioista voitaneen sopia. Odotusarvot ovat kuitenkin merkittävän kaukana toisistaan. Ostovoiman heikkeneminen lisää neuvotteluiden vaikeuskerrointa.

Edellisen kerran energiakriisi ajoi suomalaiset säästökuurille vuonna 1973. Maailmanlaajuisen öljykriisin syynä oli Egyptin ja Syyrian sota Israelia vastaan.

Tämän päivän tilanne ei siitä juuri poikkea. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siihen liitetyt pakotteet ovat ajaneet Euroopan energiakriisiin. Hyökännyt osapuoli kiristää Eurooppaa energialla ja aiheuttaa täten taloudellisen kriisin. Hyvin usein taloudellista kriisiä seuraa valuutan heikkeneminen. Työehtosopimisessa pyritään vastaamaan ostovoiman heikkenemiseen, mikä osaltaan lisää inflaatiopainetta.

Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi perustuu vientiteollisuuden tuotteista saatavien verotulojen tuomaan lisäarvoon ja niihin korkealaatuisiin palveluihin, joita koulutettu työvoima Suomessa tuottaa. Suomen geopoliittinen sijainti Euroopan pohjolassa ja kansan suhteellisen pieni koko edellyttävät, että Suomessa keskitytään korkeaa lisäarvoa tuottaviin ratkaisuihin niin tuotteissa kuin palveluissakin. Bulkkituotannossa Suomi ei siis suuressa mittakaavassa pärjää.

Pärjääminen edellyttää yhteiskunnan panostusta TKI-toimintaan. Oikea taso lienee jossain 4 %:n luokassa BKT:sta. Tämä vaatii selkeää panostusta valtiolta, joka nyt kulkee kriisistä toiseen. Tilannetta ei helpota, että pandemia ja energiakriisi kurittavat toimijoita laajasti eri aloilla.

Muuttuva työ muuttaa sopimuksia

Koronapandemia nopeutti digitalisaatiota. Yhä useampi palvelu ja tuotantoketju on digitalisoitu, meillä on yhä enemmän asioita, joita kuluttaja voi kotoa käsin muokata ja sitten tilata. Digitalisoitu logistiikkaketju toimittaa ostopäätöksen mukaisen tuotteen tai palvelun kotiin suoraan tuottajalta. Välitoimijoita katoaa ja yhä useampi transaktio tapahtuu erilaisilla alustoilla.

Koronan myötä myös työelämän muutos on kiihtynyt. Olemme ottaneet valtavan loikan kohti paikasta ja ajasta riippumatonta työtä, etenkin ylempien toimihenkilöiden keskuudessa. Työelämä ei palaa enää samoille urille kuin ennen pandemiaa.

Muutokset työelämässä heijastuvat myös työehtosopimuksiin. Tampereella 9.9.2022 järjestetyssä Insinöörigaalassa palkittiin muun muassa Vuoden insinöörityönantaja. Palkinnon sai Gofore Oyj, yritys joka on tehnyt talokohtaisesta työehtosopimuksesta kilpailutekijän uutta työvoimaa houkuteltaessa.

Tieto- ja palvelualan yleissitovuuden poistuminen on ajanut yrityksiä enemmän paikalliseen sopimiseen, joten talokohtaisia työehtosopimuksia on syntynyt useita. Myös teknologiateollisuuden pääsopimuksessa on haasteita. Kuinka kauan sillä on yleissitovuus, kun kasvava joukko työnantajia ovat tyytymättömiä oman liittonsa nuivaan linjaan sopia asioita?

Nyt näyttääkin siltä, että olemme kovaa vauhtia menossa puhtaasti paikalliseen sopimiseen. Emme siksi, että näin yhdessä päätettäisiin vaan siksi, että koko työmarkkinajärjestelmä on hajoamassa. Neuvottelut alkavat muistuttaa toisiaan, aidon sopimisen sijaan kilpaillaan sillä, kuka riistää toista eniten. Valtiolla ei ole roolia tämän päivän työmarkkinasopimisessa, silti se kovasti näppejään on sinne tunkemassa.

Jos minä olisin tämän pelin tuomari, diktaattori, tuomitsisin molemmat neuvottelevat osapuolet omiin nurkkiinsa, kuin nyrkkeilykehässä konsanaan. Kehottaisin molempia osapuolia miettimään mikä on oikeasti kansakuntamme etu ja mistä toiminnan lisäarvo oikein muodostuu. Pyytäisin heiltä sellaista ratkaisua, jossa funktionaalinen tulonjako toteutuu suomalaisten edut huomioiden.

Lasse Laurikainen
puheenjohtaja