Suomi ei säästä itseään kasvuun leikkaamalla osaamisesta

Suomi tarvitsee kasvua, mutta kasvu ei synny korkeakoulujen organisaatiokaavioita järjestelemällä. Se syntyy osaamisesta. Siksi korkeakoulupolitiikan tärkein kysymys ei ole, kuka omistaa kenet, vaan millaista osaamista Suomi tulevaisuudessa tarvitsee ja miten varmistamme, että sitä syntyy.

Insinööriliitto nosti 27.10.2026 esiin vakavan huolen ammattikorkeakoulujen tulevaisuudesta. Puheenjohtaja Samu Salo varoittaa kehityksestä, jossa ammattikorkeakoulutuksen erot yliopistokoulutukseen häivytetään. Huoli on aiheellinen, ja sen jakaa myös Helsingin Insinöörit.

Ammattikorkeakoulut eivät ole yliopistojen kevytversioita eivätkä organisaatioita, jotka pitäisi tehokkuuden nimissä vähitellen sulauttaa osaksi suurempia kokonaisuuksia. Niillä on suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä oma tehtävänsä: työelämälähtöinen koulutus, soveltava tutkimus ja tiivis yhteys ympäröivään elinkeinoelämään.

Myös Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ottaa tuoreessa liittokokouksen julkilausumassaan kantaa samaan kehitykseen. Yhteistyötä voidaan vahvistaa tasavertaisilla strategisilla alliansseilla, verkostoilla ja yhteisillä TKI-hankkeilla. Yhteistyön ei tarvitse tarkoittaa konsernirakennetta tai omistusjärjestelyjä. Duaalimallin säilyttäminen ja korkeakoulukonsernien selkeät pelisäännöt luovat perustan myös laadukkaalle insinöörikoulutukselle tulevaisuudessa.

Yhteistyö on järkevää, mutta aito yhteistyö edellyttää tasavertaisuutta.

Korkeakoulujen kannattaa jakaa osaamista, rakentaa yhteisiä opintopolkuja ja tehdä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyötä yhdessä. Mutta yhteistyön pitää lähteä siitä, että yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on omat, yhtä arvokkaat tehtävänsä. SAMOK muistuttaa osuvasti, että duaalimallissa ammattikorkeakoulujen soveltava tutkimus ja työelämäläheinen opetus muodostavat oman kokonaisuutensa yliopistojen tieteellisen tutkimuksen ja akateemisen opetuksen rinnalla. Insinöörikoulutuksen kohdalla tämän merkitys näkyy erityisen selvästi.

Jarno Varteva muistutti 15.9.2026 Helsingin Insinöörien verkkosivuilla, että Suomen menestys perustuu osaamiseen. Pienenä maana emme voi rakentaa kilpailukykyämme halvan työvoiman tai massatuotannon varaan. Tarvitsemme kykyä jalostaa ajatukset, teknologia ja raaka-aineet korkean lisäarvon tuotteiksi ja palveluiksi. Insinöörit ovat tässä työssä keskeisessä asemassa niin teollisuudessa, TKI-toiminnassa, automaatiossa kuin puhtaan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittämisessä.

Siksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita ennen kaikkea koulutuksen laadusta ja siitä, tukevatko korkeakoulujen rakenteet tätä perustehtävää vai vievätkö ne siitä voimavaroja.

Laadukas insinöörikoulutus tarvitsee osaavia opettajia, ajantasaisia oppimis- ja laboratorioympäristöjä sekä riittävästi aikaa ja resursseja opetukseen. Osaavien opettajien, kohtuullisten työolojen ja kilpailukykyisen palkkauksen merkitys korostuu entisestään, kun teknologia ja insinöörialat kehittyvät nopeasti.

Jos korkeakoulujärjestelmää uudistetaan, mittarin pitäisi olla yksinkertainen: paraneeko opetus, vahvistuuko osaaminen ja syntyykö Suomeen työelämän tarvitsemia ammattilaisia? Jos vastaus näihin kysymyksiin on epäselvä, rakenteellista uudistusta ei pidä tehdä vain uudistamisen vuoksi.

Sama periaate pitäisi muistaa myös julkisesta taloudesta keskusteltaessa. Suomen talous on saatava kestävälle pohjalle, ja vaikeitakin ratkaisuja joutuvat päättäjät varmasti tekemään. Mutta koulutuksen kohdalla on ymmärrettävä ero menon ja investoinnin välillä.

Jos koulutuksen laadusta säästetään ja opiskelijoiden ja opettajien asemaa heikennetään, vaikutus ei näy vain yhden vuoden budjetissa. Se näkyy myöhemmin osaamisessa, innovaatioissa, yritysten kilpailukyvyssä ja viime kädessä Suomen kyvyssä luoda kasvua. Suomi ei säästä itseään kasvuun heikentämällä sitä osaamispohjaa, jonka varaan kasvu pitäisi rakentaa.

Nyt tarvitsemme korkeakoulupolitiikalta ennen kaikkea johtajuutta ja selkeää suuntaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tulee vahvistaa, mutta sitä ei voi käyttää perusteluna koulutusmuotojen erojen häivyttämiseen. Ammattikorkeakoulujen autonomia, työelämälähtöisyys ja laadukas opetus on turvattava.

Suomi tarvitsee kasvua, ja kasvu tarvitsee osaamista. Siksi koulutuksesta leikkaaminen ei ole säästöä, vaan tulevaisuuden kasvuedellytysten heikentämistä. Suomella ei ole varaa hukata ammattikorkeakoulujen vahvuuksia eikä insinööriosaamista, jonka varaan suuri osa tulevaisuuden kilpailukyvystämme rakentuu.

Henna