Metsämarjavaltio

Arkisessa kielenkäytössä termiä ”banaanivaltio” käytetään halventavana synonyyminä kehitysmaalle. Termillä on kuitenkin ihan historiallinen tausta.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa Pohjois-Amerikan ihmisiä opetettiin syömään uutuushedelmää, jota tietty piti tuottaa edullisesti. Keski-Amerikkaan syntyi tuottajavaltioita, joissa pohjoisen yritykset omistivat viljelymaiden lisäksi kuljetusinfraa rautateitä ja satamia myöden. Korruptoitunut paikallinen hallinto oli suosiollinen yrityksille, jotka saivat siltä mieleisiään päätöksiä. Tuottajamaihin jäi lahjuksien lisäksi lähinnä suorittavan työn ilo, organisaatiot olivat ulkomaalaisten miehittämiä esimiestehtävistä ylöspäin. Tietty myös tuotot päätyivät enimmäkseen ylös ja ulos.

Äkkiseltään luulisi, että meillähän ei moisia ongelmia ole. Vaan kylläpä on, marjabisneksessä. Marjaahan on heinä- elokuussa metsässä paljon ja jokaisenoikeuksilla sitä saa poimia sankokaupalla, kunhan ei ihan toisen pihapiiriin tunge. Osaa meistä kuitenkin vaivaa yksi perinteisistä kuolemansynneistä, eli ahneus. Paljon muuhun johtopäätökseen ei voi nimittäin tulla, kun katsoo marjayrityksen poimijoille asettamia sopimusehtoja, jotka Yle keväällä julkaisi verkkosivuillaan.

Näitä sopimusehtoja on kätevää asettaa, kun poimijat eivät olleet työsuhteessa ja heitä ei ainakaan yritysten mielestä koske mikään työlainsäädännön suoja. Kun vielä ehdoissa on kaikki vahingot etukäteen sanktioitu poimijan korvattaviksi ja korvausvelvollisuus on laajennettu työyhteisöön ja sukulaisiin sekä luovuttu mahdollisista oikeustoimista, niin yrittäjäriski on varmaan yrityksen mielestä kohtuullisella tasolla.

Yksi perinteisiä syitä maksaa ammattiliiton jäsenmaksua on ollut se, että sopimisvaiheessa saa työsuhdeasioihin perehtynyttä neuvontaa ja riitatilanteessa työnantajan kanssa myös oikeusapua. Rivijäsenille ei useinkaan näy se, että liittojen juristit seuraavat myös lakien valmistelua ja antavat lausuntoja valmisteluvaiheessa.

Tämän hallituksen tavoitteissa on selvästi kuunneltu enemmän työnantajien kuin työntekijöiden näkemyksiä. Nyt sitten demokraattisesti nautimme Pohjoismaiden helpoimmasta kollektiivisesta irtisanomisesta, huonoimmasta ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja työnantajan vahvasta direktio-oikeudesta.

Kun katsoo noita marjanpoimijoiden sopimusehtoja, niin mieleen nousee, että Elinkeinoelämän keskusliitolla (EK) ja Suomen Yrittäjien (SY) taustavoimilla olisi haluja keventää työsuhteiden sääntelyä lisääkin. Ihan jälkikasvuni työolojen takia toivoisin, että työntekijät kävisivät äänestämässä ja jaksaisivat pitää AY-liikettä pystyssä.

Tämän hallituskauden saavutuksista voimaantuneina työnantajapuoli nimittäin maksaa jäsenmaksunsa hymyillen.

Onneksi tässä metsämarjavaltiossa on kuitenkin ne jokaisenoikeudet, ainakin toistaiseksi.

Kirjoittaja: Vasen Pakki