Sopien, ei repien

Jos hallitusohjelman työelämäheikennykset toteutuvat nykyisellään, osuvat ne rankasti niin korkeakoulutettuihin kuin muihinkin palkansaajiin, jotka asiantuntemuksellaan ja osaamisellaan luovat Suomen menestystä ja rakentavat yhteiskunnan toiminnan perustuksia.

Nuorena ihmisenä kaipaisin sitä, että arvostettaisiin kanssatoimijoita, tunnustettaisiin toimivat osat, nähtäisiin vaihtoehtoja ja ratkaisuja, kuunneltaisiin ja arvostettaisiin vuoropuhelua. Eikö olisi kaikkien etu, että työmarkkinaosapuolet neuvottelisivat työvoimapaketin? En haluaisi nähdä, että yhteiskuntaa revitään kahtia tällä tavoin.

Uskon, että jokainen osapuoli ymmärtää sen, että kansantalouden kannalta työllisyyden edistäminen ja talouden suunnan kääntäminen ovat tarpeellisia, ja niillä maamme hallitus työmarkkinauudistuksia perusteleekin. Keinot, ja kysymys miten, ovat kuitenkin oleellisia, jotta kaikki sitoutuisivat uudistuksiin.

Koen, että ylhäältä sanelu ei ole nykyaikaisen yhteiskunnan tapa, enkä usko sen toimivan – miten se sitouttaisi yhteiskuntaamme? Voiko puhua ainakaan kestävistä työmarkkinauudistuksista, jos luottamukselle, sopimiselle ja neuvottelutaidolle ei anneta arvoa, vedetään vain omaa köyttä, suhmuroidaan verhojen takana ja sovitaan lopputulokset ennalta?

Siteeraan Akavan viestiä Helsingin Sanomien etusivulta: ”Taloutemme kaipaa korjausta ja työmarkkinat uudistuksia, mutta ratkaisut täytyy löytää yhdessä – toisiimme luottaen.” Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että tarvitsemme Suomessa kestävää ja pitkäjänteistä, osaamiseen perustuvaa kasvua sekä suomalaisen tavan tehdä uudistuksia sopimisen kautta.

Työmarkkinakriisi on nyt kuitenkin luonut sellaisen tulpan yhteiskuntaamme, että vaikea on nähdä, miten saisimme tilanteen avattua. Tunnen tästä tilanteesta pahaa oloa.

Ennen kuin tehdään kauaskantoisia päätöksiä, jotka työelämäämme vaikuttavat, tulisi päätösten perustua tutkittuun tietoon. Tulisi olla faktapohja ja tutkitut kerrannaisvaikutukset, jotta me kansakuntana voisimme ymmärtää ja sitoutua päätöksiin paremmin. Eikö riippumattoman asiantuntijaselvityksen tekeminen olisi kaikkien osapuolten etu?

Nyt järjestetyt poliittiset lakot koen hätähuudoksi, kun muitakaan keinoja ei ole tulla kuulluksi yrityksistä huolimatta. Mielestäni on hienoa, että ratkaisuja on pyritty etsimään ja esityksiä maamme hallitukselle on toimitettu niin Insinööriliiton kuin Akavankin toimesta.

Akavan 6.2.2024 pidetyssä ulosmarssissa jaettiin Akavan tasapainottavat ratkaisuesitykset -flaijeria. Täytyy sanoa, että nuorena arvostan tällaista tulokulmaa, siis että ei vain sanota kaikkeen ”ei käy”, vaan mietitään kokonaiskuvaa, annetaan ratkaisuja, vaihtoehtoja, pyritään välttämään sanelua ja yhteentörmäystä. Tällaista yhteiskuntamme tarvitsee tulevaisuudessa.

Akavan tasapainottavat ratkaisuesitykset ovat:

• Palkoista neuvottelu on jokaisen alan oikeus
• Pysyvä työ, sitoutuneempi työntekijä
• Neuvottelu ja sopiminen lisäävät työrauhaa ja ennakoitavuutta
• Irtisanominen vaatii oikeudenmukaiset pelisäännöt
• Terveellinen ja turvallinen työpaikka on kaikkien oikeus
• Arvokkain pääoma on osaamisen pääoma
• Työttömyysturvan tehtävä on turvata toimeentulo

Näihin on helppo samaistua. Lisäksi Akava on korostanut, miten monet hallitusohjelman kirjauksista heikentävät varsinkin nuorten asemaa työelämän alkuaskelilla, mutta ei tule unohtaa, että esimerkiksi työttömyysturvan heikennykset iskevät kaikkiin, eritoten ikääntyneiden asemaan työmarkkinoilla. Luulisikin, että tasa-arvoinen työelämä ja työmarkkinat – kaikille – olisi meidän yhteinen tavoitteemme.

Kirjoittaja on rakennustekniikan insinööri (AMK) ja Helsingin Insinöörien puheenjohtaja.