Syökö eurokriisi palkansaajien ostovoiman?

Palkansaajien ostovoimaa ovat viime vuosina syöneet todellista inflaatiota pienemmät palkankorotukset. Lisäksi työmarkkinoiden kilpailukykysopimus, ns. kiky, on pidentänyt työaikaa ja leikannut julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja. Nämä ovat olleet taloudellisen tilanteen sanelemia neuvottelutuloksia, ja siksi kelvanneet palkansaajajärjestöille.

Suomessa palkat on maksettu euroina tammikuusta 2002. Tätä edeltänyttä markka-aikaa eläneet voivat muistaa palkankorotuksien jälkeiset raha ostovoimaa leikanneet devalvaatiot, jolla vientiteollisuuden kilpailukykyä palautettiin. Palkankorotusten ja devalvaatioiden kierre oli todellinen käytännössä sovellettu ”Suomen malli”, jota markka-aikana käytettiin säännönmukaisesti.

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelutulokset ovat suomalaisten omissa käsissä, samoin kuin Suomen Pankin rahapolitiikka oli markka-ajalla. Nyt euroaikana rahapolitiikka, eli liikkeelle lasketun rahamäärän sääntely, ei ole kotimaisissa käsissä, vaan päätökset tehdään rahaliiton jäsenten kesken Euroopan Keskuspankissa (EKP), Frankfurt am Mainissa, Saksassa.

Eurooppalainen rahapolitiikka ja euromaiden jatkuva velkaantuminen ovat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä suurin uhka suomalaisen palkansaajan ostovoimalle. EKP:n ns. rahapoliittinen keventäminen onnistui aluksi painamalla ohjauskorot nollaan. Sen jälkeen määrällisellä keventämisellä on ostettu euroalueen valtioiden joukkovelkakirjalainoja. Nämä ovat kannustaneet euroalueita velkaantumiseen.

Euroalueen valtionvelkaa on pidetty turvallisena sijoituksena, jota harhakuvaa kreikkalaiset ovat hyödyntäneet suruttomalla lainanotolla. Kreikka on pieni maa, jonka velan suhde bruttokansantuotteeseen on äärimmäinen 177 %, mutta euroalueella on muitakin kunnostautuneita velkamaita, kuten Italia (133 %) ja Portugali (130 %).

Italia on liian suuri velkavaltio pelastettavaksi, ja kun markkinoiden luottamus euroalueen valtionvelkaan menetetään, heikentää se euron arvoa, kenties dramaattisestikin. EKP voi rahapolitiikallaan aina ”painaa lisää eurovaluuttaa”, mutta lopulta se näkyy inflaationa, pahimmillaan hyperinflaatiolla, joka tuhoaa palkansaajien ostovoiman.

Suomalaisen palkansaajan kannattaa tänään nauttia euroistaan ja niiden ostovoimasta. Voi tulla vielä aika, jolloin eurolla saa paljon vähemmän. Velkakello tikittää Kreikan, Italian ja muiden euromaiden jatkaessa surutonta velkaantumistaan. Nämä maat vähät välittävät Maastrichtin sopimuksesta, jonka mukaan julkisen talouden velka ei saa olla yli 60 % bruttokansantuotteesta. Euroopassa sopimukset eivät kestä ensimmäistäkään kriisiä.

Euroalueen valtiot eivät tule koskaan maksaman pois velkojaan nykyisen vahvuisella eurolla, vaan ne selviävät veloistaan vain devalvoidulla halpa-eurolla. Eurovaluutan ulkoisen arvon alentaminen eli devalvaatio on vain ajan kysymys, sillä jonain päivänä rahapoliittinen elvytys ylittää rajan, joka tuhoaa luottamuksen valuuttaan. Luottamus voidaan menettää nopeastikin.

Eurosetelillä taskussa tai eurovaluutalla tilillä on arvoa vain niin kauan kuin valuuttaan luotetaan markkinoilla. Palkansaajien ei siis kannata hillota eurojaan, vaan sen sijaan käyttää tai sijoittaa ne. Hillotut eurot voivat mädäntyä nopeastikin eurokriisissä.

– Luottoukko –