Yritänkö omasta ilostani vai pelkästä pakosta?

Insinöörien yleinen työttömyys on korkealla. Alati kasvava joukko insinöörejä työskentelee yrittäjänä vai työskenteleekö, aikuisten oikeesti? Tarkastellaan tilannetta hieman.

Perusyrittäjyyteen kuuluu voimakas yrittämisen tahtotila, hyvä ellei loistava liiketoimintaidea, yrittäjän riski ja paljon työtä. Yrittäjä tekee töitä itselleen ja tarpeen niin vaatiessa suuntaa toimintaansa tulos- ja kasvuhakuisesti. Perusyrittäjyys on työntekijän oma valinta.

Mikroyrittäjyys, johon kasvava osa insinööriyrittäjyydestä kuuluu, valtaa yhä useampia työpaikkoja. Mikroyrittäjä harjoittaa liiketoimintaa työsuhteen kaltaisessa muodossa. Liiketoiminta kattaa palkkatulot, ja asiakkaita on usein vain muutamia. Tulos- tai kasvuhakuisesta liiketoiminnasta on turha edes haaveilla. Mikroyrittäjyys on hyvinvointi-Suomen työnantajan unelma.

Työsuhteen olennaisena tunnusmerkkinä on tehdä työtä vastiketta vastaan työnantajan ohjauksessa, sen työvälineillä ja työnantajan osoittamassa paikassa. Miten insinöörien mikroyrittäjyys eroaa tästä? Mikroinsinööri ei varmaan sairasta ollenkaan tai vietä lomaa, sillä hän tahtoo yrittää. Työsuhteisella insinöörillä on varaa sairastaa, tehdä kohtuullisia työaikoja ja viettää vuosilomaa. Kaiken tämän työsuhteinen insinööri saa lainsäädännön kautta, ja herkut työehtosopimusten kautta.

Miten perusyrittäjyyteen antautuneen insinöörin työajat ja lomat on järjestetty? Herran hallussa ovat nekin, mutta yritys on sentään oma ja valinta yrittäjyyteen on oikea.

”Työn tulisi tuottaa tekijälleen oppimisen iloa ja onnistumisen kokemuksia.”

– Edunvalvoja –