Ikuinen vappu – vai miten se oli?

Kevät menee aina vauhdilla – ja syksy on vielä lyhyempi! Keväiset merkit alkavat olla näköpiirissä järjestötoimijallakin, vaikka pureva tuuli ja kirpakat aamut eivät vielä lupaile lämpöä, kuten kesän lähestyessä voisi luulla.

Varmoja kevään merkkejäkin on: edessä olevat euroviisut, jääkiekon MM-kisat, Insinööriliiton edustajakokous ja tietysti viime viikolla viettämämme vappu!

Koen, että vappuna meidän on tärkeää juhlia sekä työmme merkitystä yhteiskunnassa että yhdessä tekemisen voimaa. Tällä kertaa kokoonnuimme ravintola Zetoriin, jonka välittömässä läheisyydessä jaoimme Helsingin vapunaaton katukuvaan myös satoja ”Minusta tulee isona insinööri” -ilmapalloja. Vappuvastaanottoomme osallistui yli 250 henkeä. Olen tyytyväinen, että näin monen vappuperinteisiin mahtuu mukaan myös Helsingin Insinöörien järjestämä vapputilaisuus, insinöörien kohtaamispaikka.

Yhteenkuuluvuuden tunne ja perinteet kuuluvat vappuun. Meitä kaikkia yhdistää ammattikunta, johon kuulumme ja sitä kautta jäsenten edunvalvonta, ammattikuvan nostatus sekä insinööriammattien arvostuksen ja tunnettuuden kasvattaminen niin ammattikunnassa, yhteiskunnassa kuin työpaikoillammekin. Näiden asioiden eteen Helsingin Insinöörit tekee töitä monikanavaisesti, mutta strategisesti. Vappuna näkyvyytemme kasvattaminen on ilmapalloja, mutta se voi olla myös Pullabiili-kierros alueellamme, tai matikkastipendien jakaminen alakouluissa.

Vappuna oli hyvä hengähtää vilkkaan, eikä niin keveän kevään jälkeen: tässä on eletty vaikeaa neuvottelukierrosta ja muutokset työelämässämme ovat tulleet jäädäkseen. Toistuvat muutosneuvottelut ja lomautuskierrokset työpaikoilla koskettavat meistä monia. Työelämän hektisyys on tullut jäädäkseen ja tärkeää on, että kun kesäaikakin edessäpäin siintää, saisimme myös palauduttua, pidettyä lomaa tai muuten huolehdittua myös työhyvinvoinnistamme.

Haluan vielä kiittää vappuperinteiden ylläpidosta tekniikan opiskelijoita ja Uudenmaan Insinööriopiskelijoiden toimijoita. Kolmen sepän patsaan viitoitus toteutettiin mallikkaasti ja viranomaisten luvalla, insinöörilakituksessa oli ehkä ennätyksellinenkin määrä uusia lakin päähänsä painaneita. Mielestäni oli hienoa, että UIO:n puheenjohtaja Juuso Saastamoinen kertoi opiskelijoille patsaiden viitoituksen yhteydessä vanhasta Pälvin päivän pimauksesta ja miten sepät ennen on pesty insinööriopiskelijoiksi. Nyt patsaita ei enää pestä, mutta edelleen viitoitetaan, perinteitä kunnioittaen. Perinteiden jatkaminen luo porukkaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Edelleen muistan oman imppulakitukseni ja uskallan väittää, että sen muistaa moni muukin meistä imppulakin omistajista.

Järjestötoimijalle vappu ei vielä tarkoita kesälomaa, vaikka yhdistyksen vuosikokous jo huhtikuussa pidettiinkin. Osalle opiskelijoista se ainakin aikoinaan tarkoitti opiskeluvapaata ja kesätöiden alkua, mutta nyt kesätyöpaikkojen saaminen on hyvin haastavaa ja koulutkin taitavat jatkua vähän pidempään. Työelämässä oleville alkaa loma hiljalleen näköpiirissä häämöttää, mutta nautitaan nyt ensin vähän euroviisuja ja lätkää. Insinööriliiton jäsenjärjestöjen edustajilla on toukokuussa edessä myös Insinööriliiton edustajakokous ja järjestöjohdon neuvottelupäivät, joiden tavoitteena on aluetoiminnan kehittäminen.

Helsingin Insinöörien tiimeihin on kevään aikana ollut avoin haku – ja se on edelleen auki! Joten mikäli kaipaat mukaan rakentamaan toimintaa Helsingin Insinööreissä, ilmoittaudu mukaan. Tarjolla on matalan kynnyksen toimintaa, joka ei vaadi sitoutumista. Yhdistyksen toiminnan kehittäminen vaatii tapahtumapalautteiden lisäksi myös moninaista keskustelua ja erilaisia tulokulmia, jotta voimme tarjota jäsenillemme lisäarvoa tapahtumien, etujen ja palveluiden muodossa. Tervetuloa mukaan tekemään ja ideoimaan!

Aurinkoa toukokuuhun toivottaen,
Henna