Insinööri työllistyy uudelleen

Olin luonut uraa ensimmäisessä pitkäaikaisessa työpaikassani suuressa kansainvälisessä teollisuusyrityksessä jo kolmella vuosikymmenellä, eikä minulla ollut mitään varsinaista syytä vaihtaa firmaa. Olin siirtynyt säännöllisesti muutaman vuoden välein tehtävästä toiseen yrityksen sisällä ja vaihtuvat tehtävät pitivät työn mielenkiintoisena ja motivoivana, joten olin mielestäni jo hakeutunut nuoresta alkaen ”eläkevirkaan”.

Eräänä päivänä kävi kauhistuksekseni niin, että yritys ei enää kaivannutkaan työpanostani ja jouduin monen muun lailla lähtemään kilometritehtaalle. Olin hämmentynyt ja alamaissa ja minusta tuntui vaikealta ajatukselta lähteä hakemaan uutta työtä – olinhan ollut samassa talossa niin pitkään, että en edes muistanut mitä kaikkea työnhakuun kuuluu, saatikka sitten miten työnhaku on muuttunut siitä, mitä se oli viime vuosituhannella!

Onneksi Insinööriliitolta löytyi tähän apuja. Varasin mahdollisimman pian ajan uraneuvojalta ja buukkasin itseni kaikille liiton koulutuskalenterissa oleville webinaareille.

Muutaman koulutuksen käytyäni ymmärsin, että nykyään työllistyminen on hyvin paljon kiinni siitä, että on näkyvissä LinkedInissä ja oma CV on kirjoitettu sellaiseen muotoon, että rekrytoijat näkevät siitä yhdellä silmäyksellä osaamiseni ja kokemukseni ydinkohdat. Kumpikin asia vaati välittömästi korjausta, sillä CV:tä minulla ei ollut ollenkaan, enkä ollut ikinä tullut liittyneeksi LinkedIn-yhteisöön.

Alussa minua hieman epäilytti ikäni, joka on jo selvästi yli ns. insinöörin parasta-ennen päivän, mutta sain tyytyväisenä huomata, että hyvin tehdyillä hakemuksilla pääsin ensimmäiseen haastatteluuni jo kolmen viikon kuluttua. Kiinnostavia työpaikkoja oli tarjolla aika paljon. Vaikka ensimmäiset eivät tärpänneetkään, pääsin jatkuvasti uusiin haastatteluihin.

Tässä välissä keväällä iskikin sitten maanlaajuinen karanteeni ja koronaviruksen aiheuttama ”pieni lama”, joka katkaisi työnhaun kuin seinään. Kului lähes kolme kuukautta ennen kuin firmoissa huomattiin, että poikkeusolosuhteista huolimatta rekrytoinnin on jatkuttava, mikäli halutaan, että toiminta jatkuu. Pikkuhiljaa palattiin koronaa edeltäviin haastattelukäytäntöihin.

Ja niinhän siinä kävi. Puolisen vuotta työttömäksi jäämiseni jälkeen löysin itselleni uuden työpaikan ja näin jälkikäteen ajatellen monin verroin paremmasta yrityksestä kuin edellinen pitkäaikainen työpaikkani. Vaikka tilanne oli aluksi näyttänyt toivottomalta, kaikki kääntyi lopulta hyväksi.

Kyllä yli viisikymppinenkin insinööri työllistyy!

Harmaa Pantteri