Työsopimuslain remontti vie työelämää väärään suuntaan

Suomen hallitus perustelee työsopimuslain uudistamista joustavoittamisella ja työmarkkinoiden modernisoinnilla. Todellisuudessa esitetty remontti heikentää työntekijöiden turvaa ja vie suomalaista työelämää pahimmillaan väärään suuntaan. Erityisesti kannan huolta siitä, että vaikutukset eivät kohdistu tasaisesti, vaan osuvat erityisesti naisiin, ikääntyviin työntekijöihin ja tulevaisuuden osaajiin.

On huolestuttavaa, että esityksen perusteluissa määräaikaisten työsuhteiden sääntelyn keventämisen vaikutuksia pidetään vähäisinä, koska ne kohdistuvat lähinnä naisiin, nimenomaan synnytysikäisiin. Esityksen perusteluidenkin mukaan lakiremontti heikentää nuorten naisten tilannetta työmarkkinoilla, lisää epävarmuutta perheen perustamisen suhteen ja kasvattaa entisestään työmarkkinoiden sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Arvioiden mukaan esitys ei tuo lisää työllisiä, mutta se lisää raskaus- ja perhevapaa-ajan syrjintää ja voi myös vähentää syntyvyyttä.

Irtisanomiskynnyksen madaltaminen ja työnantajan tulkintavallan lisääminen lisäävät epävarmuutta työelämässä. Esitetty lakiuudistus tulee vahvistamaan pahimmillaan jo olemassa olevia eriarvoisuuden rakenteita sekä turvattomuutta työelämässä, mikä ei ratkaise kasvavaa osaajapulaa Suomessa.

Ikääntyvien työikäisten asema suomalaisilla työmarkkinoilla on jo nyt ristiriitainen. Samaan aikaan kun työuria pitäisi pidentää ja kokeneiden osaajien panosta korostetaan, ikäsyrjintä on todellinen ja laajasti tunnistettu ongelma. Kun irtisanomissuojaa heikennetään, kasvaa riski sille, että juuri vanhemmat työntekijät nähdään helpommin korvattavina tai sivuun siirrettävinä. Tämä on ristiriitaista ja lyhytnäköistä aikana, jolloin työvoima ikääntyy ja osaajapula syvenee.

Työsopimuslaki ei ole tekninen yksityiskohta, vaan yksi suomalaisen työelämän peruspilareista. Sen tehtävä on tasapainottaa työnantajan ja työntekijän välistä valta-asetelmaa. Kun tätä tasapainoa horjutetaan, seuraukset näkyvät nopeasti arjessa. Uskalletaanko tuoda esiin epäkohtia työpaikoilla, vaatia lisäkoulutusta, jäädä vanhempainvapaalle, kehittää omaa osaamista, vaihtaa alaa varttuneemmalla iällä tai jatkaa työelämässä pidempään, jos työsuhteen turva heikkenee?

Vaikutukset ovat huolestuttavia myös asiantuntija- ja insinöörityössä. Näillä aloilla joustot eivät synny turvattomuudesta, vaan luottamuksesta, ennakoitavuudesta ja pitkäjänteisestä osaamisen kehittämisestä. Insinöörityö perustuu koulutukseen, kokemukseen ja hiljaiseen tietoon, jota ei voi hetkessä korvata.

Kun työsuhteista tehdään aiempaa hauraampia, viesti osaajille on selvä: sitoutuminen ei kannata. Tämä on vaarallinen suunta maassa, joka elää osaamisesta ja jossa kilpailu asiantuntijoista on jo nyt kovaa. Tulevaisuuden insinöörejä ja teknologia-alan osaajia ei houkuttele työelämä, jossa turva heikkenee ja kohtelu riippuu yhä enemmän työnantajan tulkinnasta.

Samaan aikaan hallitus on säätämässä tasa-arvolakia, jossa työsyrjintää suitsitaan. Tämä tuntuu ristiriitaiselta ajatellen tätä työsopimuslakiesitystä. Hallituksen jo päättämä työmarkkinoiden vientimalli osuu erityisesti naisvaltaisiin aloihin. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ja toisen tutkinnon mahdottomammaksi tekeminen vaikeuttavat entisestään niin naisten etenemistä työurilla kuin ikääntyvien uudelleen kouluttautumista ja alan vaihtoa.

Hallitus perustelee muutoksia työllisyyden parantamisella, mutta tutkimusnäyttö heikomman irtisanomissuojan myönteisistä työllisyysvaikutuksista on vähäistä. Sen sijaan tiedämme, että epävarmuus heikentää suoraan työhyvinvointia, lisää varovaisuutta ja vähentää halua sitoutua. Mielestäni juuri sitoutumista ja luottamusta Suomi tarvitsee vastatakseen tulevaisuuden työelämän haasteisiin ja kasvavaan osaajapulaan.

Näen, että työsopimuslain kehittämisen lähtökohtana tulisi olla kestävä työelämä: sellainen, jossa osaamista arvostetaan, työurat voivat jatkua eri elämäntilanteissa ja työntekijöillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ilman pelkoa asemansa menettämisestä. Työelämän joustoja voidaan kehittää, mutta niiden on oltava reiluja ja ennakoitavia, ei yksipuolisesti työntekijän turvaa heikentäviä.

Jos lakiuudistus lisää eriarvoisuutta, vahvistaa sukupuoli- ja ikäsyrjinnän rakenteita ja murentaa asiantuntijatyön edellytyksiä, se ei ole askel kohti modernia työelämää. Se on askel kohti työelämää, jossa epävarmuus normalisoidaan ja vastuu on sysätty yksilöille.

Suomi ei ratkaise osaajapulaa eikä rakenna kestävää kilpailukykyä purkamalla työelämän luottamusta pala palalta. Työsopimuslain tehtävä ei ole normalisoida epävarmuutta, vaan luoda edellytykset työelämälle, jossa ihmiset uskaltavat sitoutua, kehittyä ja tehdä työnsä hyvin myös tulevaisuudessa.

Terveisin
Henna